Ajattelun ammattilaisena (Antti L.)

Yksinkertainen on kaunista. Tupsahtaessani keskelle Ajattelun ammattilainen –blogia kiinnittyy huomio ensimmäiseksi miellyttävän minimalistiseen ulkoasuun, jossa ei tunnu olevan juuri mitään ylimääräistä. Tässä on etusivu ja tuossa tietoa blogin tekijästä. Kommentoikaa tähän. Ainoa graafinen elementti koko blogissa on kuva kuuluisasta Auguste Rodinin ajattelija-veistoksesta, joka ruumiillistaa hetken hiljentymisen ja peruskysymysten äärelle palaamisen.

Sivusto tarjoaa hetken hengähdystauon siitä valtavasta informaation määrästä ja ärsyketulvasta, jonka keskellä elämme, ja jonka keskelle Internet meidät kahlitsee: on mainoksia, on giffeja, on videoita, on kuvia, on ponnahdusikkunoita, on ärsyttäviä fontteja, on häiritseviä värejä. On vähän kaikkea. Onneksi ajattelun ammattilainen pärjää mustana valkoisella.

Ajattelun ammattilainen –blogin ylläpitäjä Lauri Järvilehto on Aalto yliopiston filosofian tutkija ja kouluttaja joka tunnettaneen parhaiten kirjastaan Tee itsestäsi mestariajattelija.  Kirjan teemaa jatkaen Järvilehdon on omien sanojensa mukaan tarkoituksena tarjota blogissaan tehokkaita ajattelun työkaluja ja kehitellä hyvinvointia edesauttavia oivalluksia. Käytännöllisestä näkökulmasta.

Siis hetkinen. Filosofia voi olla käytännöllistä? Tehokasta? Hyvinvointia edesauttavaa? Blogin suurimpana vahvuutena onkin sen kyky osoittaa, että filosofian ja filosofisen pohdiskelun ei tarvitse aina olla ympäripyöreää, äärimmäisen abstraktia ja arkitodellisuudesta täysin irrallaan olevaa. Monelle filosofia herättää lähinnä ajatuksia hiusten halkomisesta (tai repimisestä), mutta Järvilehdon kunnianhimoisena tavoitteena on yksinkertaisesti edesauttaa hyvinvointia ja vieläpä filosofian keinoin.

Sisällöltään blogi käsittelee ennen muuta inhimillistä olemista, kieltä ja ajattelua, joita sitten johdetaan laajempiin yhteiskunnallisiin teemoihin, kuten talouteen, politiikkaan ja eriarvoisuuteen.  On kirjoituksia rakkaudesta, himasenpieksennästä, suomalaisesta sisusta ja positiivisesta psykologiasta. Nykyajan nettimediaa mukaillen useimmat tekstit ovat tiivistahtisia, helppolukuisia ja iskeviä: Neljä askelta tehokkaaseen priorisointiin, viisi arkipäivän ironiaa, yhdeksän askelta merkitykselliseen elämään. Tällainen suoraviivainen ”listaaminen” suorastaan koukuttaa vähintäänkin silmäilemään sisällön läpi ja ehkä samalla huomaamaan yhtymäkohdat lukijan omiin elämänkokemuksiin.

Tyyli on blogitekstiksi hillityn asiallinen, mutta ei muodollisuuteen syyllistyvä. Kirjoittajan oma ääni kuuluu kantaaottavana, mutta provosointi on vähäistä ja suoranainen syyllistäminen tipotiessään. Sama tyyneys on läsnä myös kommenteissa ja keskustelussa, jossa käyttäjät vapaasta tahdostaan esiintyvät omalla oikealla nimellään. Blogi on hyvä esimerkki siitä, kuinka anonymiteetin puuttuessa (niin bloggaajalta kuin yleisöltäkin) myös epäasialliset ja henkilökohtaisuuksiin menevät viestit loistavat poissaolollaan. Tai kukaties ajattelun ammattilaista lukee se keskivertoa fiksumpi netin käyttäjäkunta.

Mikä sitten tekee blogista filosofisen? Jos Lauri Järvilehto ei tunnustautuisi filosofian ammattilaiseksi, luonnehtisinko tekstiä filosofiseksi? Yleisesti ottaen filosofian sanotaan alkavan ihmettelystä ja tässä merkityksessä Ajattelun ammattilainen sekä lukuisat muut blogit ovat ennen muuta filosofisia, vaikka eivät sitä ääneen tunnustaisikaan. Ne menevät hetkeksi pintaa syvemmälle ihmettelemään ja kyseenalaistamaan, sanalla sanoen pysähtyvät antamaan arkipäivän ilmiöille ja kokemuksille toisenkin ajatuksen. Tällöin filosofian on helppo olla hauskaa ja käytännönläheistä. Riippumatta siitä, käsitteleekö sisältö merkityksellistä elämää vai meikkivinkkejä.

Otetaanpa esimerkki. Kirjoituksessa kiire asuu korvien välissä käsitellään niinkin arkista asiaa kuin kiirettä, jonka osuvasti todetaan ”olevan kuin kunniamerkki, jota pitää muistaa tasaisin väliajoin esitellä työtovereille”. Carpe diem – kliseetä tuskin voi hokea riittävästi, sillä useimmat meistä tuntuvat suorittavan elämää laput silmillä ja kovalla tohinalla. Kiire on kunnia-asia: ihmisen on oltava tehokas, itsenäinen ja vastuullinen. Ihmisen on oltava menossa kohti jotain tai hän ei ole mitään.

Kiire on myös ironisen hyvä esimerkki asiasta, jota harvalla on aikaa pysähtyä sen kummempia mietiskelemään. Ajattelun ammattilainen pysähtyy, ja toteaa kiireen asustelevan itse asiassa korvien välissä. Siitä kun tulee totta vasta ihmisen ajatellessa olevansa kiireinen ja höyrytessään tätä ajatusta myös kaikille ympärillään oleville. Kiireen ajatteleminen ja toitottaminen nostaa kehon kortisolitasoja, joka sitten saa ihmisen kokemaan itsensä stressaantuneeksi. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. Ja kun sitä aikaa on niin vähän.

Jokaisen tulisi suoritusputkessaan pysähtyä hetkeksi miettimään, mikä elämässä todella on tärkeää, mitä arvoja haluaa peräänkuuluttaa ja kuinka hyvin on elänyt arvojensa mukaisesti. Kysyä itseltään miksi aikaa on niin vähän, ja ovatko tekemättömät työt todella niin tärkeitä kuin millaiseksi ne ovat oman pään sisässä muodostuneet.

Näin sillä arjen filosofoinnilla voi omaa hyvinvointiaan edistää.