Vanha oppiminen (Teemu Tauriainen)

Suomi tunnetaan maailmalla korkeasta koulutustasosta. Alakouluikäisten lukutaitoa arvioidaan kansainvälisesti vuosittain ja suomi asettuu noissa tilastoissa kärkikymmenikköön. Yläkouluikäisten matemaattinen sekä luonnontieteellinen osaaminen on myös kansainvälistä kärkitasoa.

Lauri Järvilehto kirjoitti blogissaan 25.11.2013 oppimisesta, opetusjärjestelmästä, sekä siellä käytettävien metodien vanhanaikaisuudesta. Lapsia ei kannusteta Järvilehdon mukaan kouluissa oppimiseen vaan suorittamiseen. Yksilöllisten vahvuuksien sijaan kouluissa keskitytään tarkkojen kokonaisuuksien oppimiseen ja lapsen osaamisen arviointiin.

Korkeakouluissa on jo pitkään keskitytty tiedon opettelun sijaan metodiosaamiseen sekä tiedonkeruumenetelmien harjoitteluun. Erilaisia vaihtoehtoja opiskella omaa mielenkiinnonkohdetta on varmasti useita satoja ja silti tuntuu, että nuorilla on valinnan vaikeutta löytää itselle sopivaa ja omasta näkökulmasta mielenkiintoista koulutuspaikkaa.

Lasten ja nuorten kohdalla koulu merkitsee paljon muutakin kuin opiskelupaikkaa. Koulu on sosiaalinen ympäristö jossa opitaan monia kriittisiä taitoja niin kanssakäymisestä oman elämän hallintaan. Koulussa vietetään aikaa vähintään yhtä paljon leikkimiseen sekä yhdessäoloon kuin varsinaiseen "opiskeluun". Totuus on se, että lapsi ei opi määräänsä enempää.

Yksilöllinen opettaminen ja yksilönvahvuuksien kehittäminen on tärkeää muunmoassa jatkokoulutuksen kannalta, mutta aivan yhtä tärkeää on antaa pienelle ihmiselle aikaa olla lapsi ja oppia sellaista jonka opettaminen on mahdotonta. Laajassa mittakaavassa tehdyt muutokset tapahtuvat aina hitaasti ja näin on myös opetussuunnitelman kanssa. Maltti on valttia varsinkin kun. vääristä päätöksistä joutuvat kärsimään tulevat sukupolvet.