Onko raittius kirosana? (Marika H. ja Paula K.)

Onko raittius kirosana? 

Nuorten linkki -sivusto on internetissä helposti saatavilla oleva kattava tietopankki, jota nuoren tai tälle läheisen aikuisen on kätevä hyödyntää. Sieltä voi lukea henkilökohtaisia tarinoita ja saada vastauksia nuoren elämässä askarruttaviin kysymyksiin. Tietoartikkelit käsittelevät muun muassa päihteiden käyttöä, pelaamista, mielenterveyttä, riippuvuutta, seksuaalisuutta ja koulutusta. Sivuston kirjoittajina toimivat muun muassa terveyden ja hyvinvoinninilaitoksen (THL) asiantuntijoita, tutkijatohtoreita ja professoreja. Sisällöltään artikkelit nojaavat tieteelliseen tutkimustietoon ja laajoihin lähdeaineistoihin, joten luotamme näiden validiteettiin ja uskallamme rakentaa näkemyksemme näiden perustalle.

Oma kiinnostuksemme suuntautui erityisesti alkoholin rooliin nuoruusvuosien kehityksen aikana. Ymmärrettävästi alkoholin liikakäytöllä on turmelevat seurauksensa, mutta voidaanko alkoholi yksiselitteisesti ja aikuisen perspektiivistä tarkastelluin perustein tuomita? Alkoholinkäyttöön kuitenkin kytkeytynee positiivisiakin seurauksia, mikä ei tietenkään tästä huolimatta tarkoita, että tahtoisimme rohkaista nuoria päihteiden käyttöön.

Pikemminkin olisi tärkeää löytää vaihtoehtoisia strategioita näiden merkityksellisten tavoitteiden, kuten kaveriporukan hyväksynnän saamiseksi. Juomiskäyttäytymisellä tuntuukin olevan enemmän välineellistä kuin itseisarvoa. Välinearvolla tarkoitamme, että alkoholi toimii ikään kuin välineenä kaverisuhteiden ja muiden nuorelle tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Itseisarvo puolestaan viittaa siihen, että alkoholissa itsessään olisi jotakin, mikä motivoisi sitä juomaan (vertaa esim. alkoholistin tarpeeseen juoda). Toisin sanoen alkoholi olisi arvo itsessään ja sitä tavoitellaan sen itsensä vuoksi (Wikipedia). Olisiko perusteltua tietyssä määrin ymmärtää nuoren alkoholinkäyttöä tämän kaltaiseen intuitiiviseen “välinehypoteesiimme” nojaten?

Vuonna 2015 suomalaisista 14-vuotiaista 2 % ilmoitti juoneensa itsensä todella humalaan vähintään kerran kuussa, 16-vuotiaista noin 8 %, 18-vuotiaista sekä pojista että tytöistä 11 %. Iloksemme voimme kuitenkin tutkimustulosten perusteella nähdä nuorten alkoholin kuluttamisen vähentyneen. Myös ns. keskimääräinen kokeiluikä on noussut 2000-luvulla ja tämä trendi ilmenee perhetaustasta ja kotipaikkakunnasta riippumatta. (Ahlström 2012.) Yhä suurempi osa suomalaisista nuorista on raittiita. Toisaalta on yleistä, että raittius ja absolutismi nähdään kulttuurissamme tabuna, ja juomiskulttuuri paistaa läpi niin televisiosta, musiikista kuin mediastakin. (Laine 2016.)

Alkoholin haitoista tunnutaan keskusteltavan paljon, ja valistavan vaikutuksen sijaan jatkuva aiheen moralisointi saattaa estää nuorisoa herkistymästä vakavamielisemmälle suhtautumiselle. Tällaisten paljon puhuttujen, esimerkiksi fysiologisten haittavaikutuksien lisäksi hieman harvemmin nostetaan esiin vaikkapa nuorison rattijuopumustapauksia, alkoholin yhteyksiä seksuaalisiin riskeihin sekä kännireksia. Nykypäivänä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassamme tapetilla ovat erinäiset syömishäiriöt, mutta kännireksia oli meillekin entuudestaan vieras käsite. Sillä tarkoitetaan syömisen laiminlyöntiä alkoholijuomien sisältämiin runsaisiin kalorimääriin vedoten. Yleisestä muotista poiketen Nuorten linkki lähestyy nuorelle ajankohtaisia ja tärkeitä asioita ymmärtäen ja samalla valistaen ilman ‘turhaa moralisointia’. Nuoren näkökulmasta haitoista paasaamisen sijaan helpommin lähestyttävämpää ja sisäistettävämpää olisi pohtia, mitä hyötyä nuoren juomattomuudella on. Tietoartikkelissa alkoholista kieltäytymisen seurauksena luetellaan positiivisia yhteyksiä parempaan koulumenestykseen, masennusriskin pienenemiseen ja kestävämpiin sosiaalisiin suhteisiin (Selin 2013).

Mikä sitten oikeasti, konkreettisessa todellisuudessa, olisi sellainen välinearvoltaan yhtä “merkityksellinen, iso ja arvolatautunut” asia kuin alkoholi? Psykologian opiskelijoina korostamme sekä yksilöön että ryhmään kohdistuvaa tarkastelua. Ryhmässä tärkeintä on jaettu kokemus elämän iloista ja nautinnoista, jännityksestä ja yhteenkuuluvuudesta. Tunteet ovat niin sanotusti pinnalla tässä ikävaiheessa, ja vastakaikua omille kokemuksille haetaan jatkuvalla peilaamisella ja vertailulla. Mikäli ryhmädynamiikka tuottaa positiivisia elämyksiä muutoinkin, ei alkoholin tuomaa ekstraa ehkä osata kaivata. Samaa mieltä on tutkijatohtori Antti Maunu (2013), jonka sanoin tehokkain tapa torjua juomisen sosiaalista painetta on huolehtia siitä, että porukkaa yhdistää muukin kuin juominen. Yhteiset tavoitteet harrastuksissa, esim. urheilussa saattavat peitota alkoholin tuomat näennäiset hyödyt. Yksilötasolla tulee huomioida jokaisen ainutlaatuinen persoonallisuus. Omista lähtökohdista riippuen terveelliseen ja raittiiseen elämäntapaan voisivat kannustaa muun muassa itselle tärkeä harrastus, parisuhde, avoin perhesuhde, tulevaisuuden suunnitelmat ja usko omaan pystyvyyteen tavoitteita kohti pyrkiessä, sekä lapsuudessa opitut terveelliset tottumukset.

Aihetta voi pohtia myös siltä kannalta, millainen vaikutus huolestuneiden aikuisten varoituksilla ja vahtimiskäyttäytymisellä on nuorten toimintaan. Nuorten linkki esittää mahdollisiksi juomiseen yllyttäviksi motiiveiksi tunteiden säätelyn, sosiaalisen paineen ja yhteenkuuluvuuden tunteen, sekä alkoholin tuoman vaikutelman voimasta, rohkeudesta ja autonomiasta (Törrönen 2012, Selin 2013). Alkoholin pahamaineisuus ja aikuisten asenteiden julkinen torjuminen saattavat äärimmilleen vietynä ainoastaan lisätä tuulta purjeisiin, koska nuoret näkevät usein vanhemmista irrottautumisen ja itsenäisyyden saavuttamisen vaativan rajojen koettelua ja aktiivisia tempauksia. Jos kotona jatkuvasti epäillään ja varoitellaan alkoholin riskeistä ja luottamuksen pettämisen tuomista seuraamuksista, kokee teini säännöistä poikkeamisen joko oivaksi tilaisuudekseen ‘astua aikuisten saappaisiin’ tai pelkoa herättäväksi teemaksi, johon liittyy tunne vanhempien osoittamasta luottamuksen puutteesta. Tällainen tunne puolestaan voi kaivertaa syvältäkin itsetuntoa, mikä on kehityksellisesti haavoittavaa. Aikuisten olisikin syytä käyttää harkintaa ja tietoisesti panostaa vuorovaikutussuhteeseen nuoren kanssa.

Selkeytettäköön nyt vielä, ettemme missään muodossa puolusta riskihakuista alkoholinkäyttöä missään ikävaiheessa. Pääpointtinamme on herätellä lukijoita pohtimaan asiaa enemmän nuorten kuin aikuisten kokemusmaailman kautta ja tarjoamaan jälkikasvullemme parempia vaihtoehtoja hienovaraisin menetelmin. Tässä tehtävässä esimerkiksi esittelemämme Nuorten linkki -sivusto voi olla hyödyllinen. Aikuisina pyrimme siihen, ettei sana raittius esiintyisi nuorisoslangissa pelkkänä kirosanana. Lisäksi voisimme keskittyä näkökulmaan, jossa myöskään sana alkoholi ei omassa puheessamme saisi yksipuolisen negatiivista leimaa. Yhteiskunnassa ja lähipiirissä vallitsevilla diskursseilla - tavoilla, joilla tuomme asiamme puheessa esille - on huomattava, mutta vielä heikosti tiedostettu vaikutus käyttäytymiseen. Nuoret eivät välttämättä halua kuulla mitä sanomme, mutta kuulevat kyllä miten sen teemme.

Marika ja Paula

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Itseisarvo_(etiikka)

Ahlström, S. 2012. https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/alkoholi/nuorten-juomatavat-suomessa

Eriksson, P. 2012. https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/alkoholi/kannireksia

Laine, E. 2016. https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/alkoholi/raittius-ei-oo-kirosana

Maunu, A. 2013. https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/alkoholi/juomisen-sosiaalinen-paine

Selin, A. 2013. https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/alkoholi/miksi-alkoholia-juodaan

Törrönen, J. 2012. https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/alkoholi/juominen-ja-juhliminen

Kuvat:

https://pixabay.com/fi/saippuakuplat-värikäs-lentää-2417436/

https://pixabay.com/fi/tytöt-sparklers-ilotulitusvälineet-984154/