Catharina Candolinin näkökulma Suomen valtion Kyberturvallisuustrategian tavoitteeseen: “Suomi on kyberturvallisuudessa edelläkävijämaa vuonna 2016” (Jani K., Otto L., Jere M.)

Kyberturvallisuus on noussut lähivuosina kuumaksi puheenaiheeksi, ja siihen liittyvät kysymykset koskettavat koko yhteiskuntaa.

Catharina Candolin on vuonna 2005 Helsingin Yliopistosta väitellyt kyberturvallisuuden tohtori. Hänellä on alansa työkokemusta mm. Puolustusvoimille tehdyn kyberpuolustusvalmiuksien kehittämisen parissa. Nykyisin hän työskentelee Brysselissä kyberiin liittyvien poliittisten asioiden parissa. Lisäksi hän kirjoittaa omiin ajatuksiinsa perustuvaa blogia, “All Things Cyber.”

"All Things Cyber”-blogin perimmäinen aihe on kyberturvallisuus ja -puolustus, jota lähestytään kansantajuisella tavalla. Vuoden 2016 puolivälistä eteenpäin Candolin laajensi aiheen koskemaan kaikkea kyberiä, ja samalla blogin kirjoituskieli muuttui suomesta englanniksi. Muutoksen jälkeinen uusi kirjoituskin tosin koski edelleen kyberturvallisuutta.

Blogin julkaisutahti on hidas. Vuonna 2016 julkaisuja oli kaksi, vuonna 2017 ei ainakaan kirjoitushetkellä yhtään. Lukijamäärät ovat, ehkäpä julkaisutahtia heijastaen, pieniä: blogilla on kirjoitushetkellä 34 tilaajaa. Blogisivusto ei tarjoa kirjoituksille kommentointimahdollisuutta, vaan Candolin kehottaa julkaisemaan kirjoituksista syntyviä mietteitä Twitter-kanavalla @candolin2.

Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme tarkemmin Candolinin blogitekstissään “Suomi kyberturvallisuuden edelläkävijämaa vuonna 2016 - miltä näyttää?” julkaisemaa näkökulmaa Suomen valtion vuoden 2013 Kyberturvallisuustrategian tavoitteeseen ” Suomi on kyberturvallisuudessa edelläkävijämaa vuonna 2016.”

Mistä on kyberosaaminen tehty?

Käsittelemämme blogikirjoitus on julkaistu 8.12.2015. Se pohjautuu kirjoittajan omaan suuntaa-antavaan tutkimukseen 70 maan kyberturvallisuuden kypsyydestä, jonka pohjalta hän tarkastelee Suomen valtion asettaman tavoitteen “Suomi on vuonna 2016 kyberturvallisuuden edelläkävijämaa”, alkuperäisen kirjoituksen julkaisuhetkellä vielä tulevaa, onnistuvuutta.

Suomen edelläkävijyyttä Candolin arvioi oman edelläkävijyyden määrittelynsä pohjalta. Määritteeseen kuuluu kaksi kohtaa: muiden edellä oleminen ja kansainvälisesti saatu edelläkävijyyden tunnustus.

Ensimmäisen kohdan kirjoittaja kumoaa nostamalla tutkimuksestaan esiin Suomen kyberturvallisuuden vahvuuksia, ja väittämällä että ne eivät ole riittäviä globaaliin edelläkävijyyteen. Toisen kohdan hän kumoaa toteamalla, että Suomi ei ole kyberturvallisuuteen liittyen kansainvälisen huomion keskipisteenä, vaan se kunnia kuuluu Virolle.

Candolinin mukaan Suomella olisi maana mahdollisuudet edelläkävijyyteen, ainakin omassa painoluokassaan. Hän viittaa Bloombergin raporttiin suomen innovatiivisuudesta sekä jo olemassaolevaan kyberympäristöön, JYVSECTEC:iin, jonka hän kokee kuuluvan maailman parhaisiin.

Suomen ongelmaksi Candolin kokee olemassa olevan ja potentiaalisen osaamisen strategisen ja merkityksellisen hyödyntämättömyyden. Syiksi tälle hän kokee suomalaisten vaatimattoman asenteen ja markkinointikyvyttömyyden, kansallisen strategisen suunnan päättämättömyyden, puutteellisen kannustamisen startuppien perustamisessa sekä mahdollisen asiaan liittyvän puutteellisen päättäjyyden.

Candolin ei missään vaiheessa viittaa omaan tutkimukseensa muuten kuin mainiten, joten sen pohjalta tehtyjen väitteiden uskottavuutta on vaikea lähteä arvioimaan. Tosin hän on alan väitellyt asiantuntija, joten ehkä hän luottaa antamansa sanan riittävyyteen.

Kirjoituksessa käytetty kieli ei ole kovin hyvää, mikä kertonee viimeistelyn puutteesta kirjoitusprosessissa. Sisältö etenee myös paikoin epäselvästi, mikä voi johtua kappaleiden sisällön rönsyilystä: kappalejakoja teksti kaipaisi paljon enemmän.

Kirjoittaja käyttää tekstissään paikoin provokatiivista sävyä. 

Mitä me olemme kirjoituksesta mieltä?

Kirjoittaja ei argumentoi väitteitään tieteellisillä lähteillä. Kirjoittaja tyytyy lähinnä esittelemään kyberosaamisen vahvuusalueita ja kehityskohteita sekä mahdollisia ratkaisumalleja kyberosaamisen hyödyntämiseksi.  Ainut akateemista lähdettä lähellä oleva aineisto on aiemmin mainittu löyhä viittaus ilmeisesti kirjoittajan itse tekemään tutkimukseen. Kirjoittaja koettaa tukea väitteitään lähinnä erilaisten instituutioiden julkaisemilla raporteilla ja lehtiartikkeleilla. Kielessä olisi paikoin parantamisen varaa, mutta tästä huolimatta kirjoittaja onnistuu kertomaan asiansa ymmärrettävästi.

Yhteenveto

Kirjoittajan tekstin aihe on kiinnostava ja ajankohtainen. Teksti ei tarjoa järisyttäviä faktoja kyberturvallisuudesta, vaan se on tarkoitettu helposti lähestyttäväksi asiasta tietämättömille. Tavoitteena on kertoa kyberturvallisuuden nykytilasta ja sen kasvavasta merkityksestä kansantajuisesti.

Tekstin perustava väite on, ettei Suomi ole sen erinomaisista edellytyksistään huolimatta kyberturvallisuuden edelläkävijämaa. Väitettä ei juuri argumentoida tieteellisillä julkaisulla lukuunottamatta puolittaista mainintaa hänen omaan tutkimukseensa. Kirjoittaja keskittyykin enemmän Suomen kyberturvallisuuden vahvuuksiin ja kehittämiskohteisiin.

Puutteistaan huolimatta teksti tuntuu kiinnostavalta ja herättää lukijassa ajatuksia kyberturvallisuuden osalta. Kyberturvallisuuden nykytilaa heikommin tunteville teksti kertoo selkeästi Suomen mahdollisuudet kyberturvallisuusmaailmassa.