Tarkastelimme Leo Straniuksen blogia Lapset ja lähiluonto, jossa hän ottaa kantaa erilaisiin ajankohtaisiin ympäristöpoliittisiin asioihin ja ajaa asiaa vihreästä näkökulmasta. Stranius on Luonto-Liitto ympäristöjärjestön toiminnanjohtaja, Vihreiden kaupunginvaltuutettu ja hallintotieteiden maisteri. Leo Stranius on vuonna 2016 Kauppalehden listauksessa valittu 100 vaikutusvaltaisimman suomalaisen joukkoon.
Stranius kirjoittaa esimerkiksi turpeen ja kiertotalouden ympäristövaikutuksista. Yleisesti blogin aiheet liityvät ympäristöön, talouteen ja yleiseen hyvinvointiin kansan keskuudessa. Mielenkiintoiseksi hänen teksteistään tekee se, että hänen mielipiteensä ovat perusteltuja usein jonkin tutkimuksen perusteella. Vahvoista mielipiteistään johtuen Stranius saa kommenttiosioissa myös paljon kritiikkiä, mutta kritiikki pysyy kuitenkin suurimmaksi osaksi asiallisena ja rakentavana. Blogin kieli sekä kirjoitustyyli ovat hyvin poliittista ja siinä käytetään paljon kontekstiin liittyviä termejä, mutta se on silti melko helppo lukuista ja asiat tulevat aiheeseen perehtymättömällekkin helposti selväksi.
Otimme tarkasteluumme tekstin, jossa kirjoittaja nostaa esille hyvin kansaa jakavan aiheen, turpeen. Kirjoituksessa otetaan kantaa Bioenergia Ry:n sekä 16 turpeen tuottaja- ja käyttäjäyrityksen kampanjaan, jossa he pyrkivät kirjoittajan mukaan edistämään turpeen energiakäyttöä.
Kokonaisasu blogitekstille on melko selkeä, mutta hän ei ole perustellut kantojaan mielestämme tarpeeksi sellaisen henkilön näkökulmalle, jolla asiasta ei ole aikaisempaa tietoa. Jos tavallinen kadun tallaaja alkaa lukemaan tällaista tekstiä, saattaa linkattujen tekstien läpikäyminen olla melko raskasta ja näin koko blogiteksti jää lukematta. Hän olisi voinut esimerkiksi laittaa suoria viittauksia lähteistään tekstiin, jolloin asiat olisi perusteltu nopeasti ja suorasti lukijalle. Lukija voi seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua helpommin ja ehkä jopa osallistua keskusteluun kommenttiosiossa.
Asia tosiaan on todella ristiriitainen ja kiivasta keskustelua on käyty aiheen ympärillä pitkään. Osa kansasta on puolesta ja osa vastaan. Niin sanottu vihreä puoli pitää turvetta fossiilisena polttoaineena sen pitkän kierron takia. Suot ovat myös yksiä suurimpia hiilinieluja, jotka tuhoutuessaan vapauttavat jo kerran kierrosta pois päässeen hiilen takaisin ilmakehään. Joten oikeassa hän on siinä suhteessa. Toinen puoli taas ei pidä turvetta niin pahana polttoaineena, vaan ajattelevat sen olevan esimerkiksi kivihiilen korvaaja. Tämäkin on oikein, mutta kierto turpeella on niin hidasta, että sen luokittelu on tällä hetkellä vielä melko hankalaa (R. Sulkava FT. Suomen luonnonsuojeluliitto, Turpeenkaivuun ympäristövaikutukset). Jos lukija ei tällaisia faktatietoja tiedä entuudestaan, on asiaan vaikea ottaa mitään kantaa. Hyvä kirjoittaja myös ottaa kantaa asiaan toisestakin näkökulmasta. Miksi kampanja on lähtenyt liikkeelle, miksi osa sitä kannattaa ja olisiko asialla sittenkin muitakin puolia. Jyrkän ei sanan käyttäminen ei monestikkaan toimi, kun keskustellaan vielä kovin uudesta asiasta. Lukija ei myöskään saa hyvää kokonaiskuvaa, jolloin kannan ottaminen vaikeutuu, eikä keskustelua synny.
On myös melko erikoista, että kirjoittaja, jolla on niin paljon kokemusta akateemisella alalla, ei ole avannut toistakaan linkkiä, jossa Antti Halkan kirjoittaa aiheesta. Kokonaisuudessaan melko keskeneräinen kirjoitus verrattuna hänen aikaisempiin julkaisuihin ja aiheeseen olisi voitu hyvin käyttää enemmän energiaa. Argumentointi puuttui ja tietämättömälle lukijalle jäi kysymysmerkki otsaan. Onhan aihe vielä melko uusi ja sillä tosiaan voitaisiin saada aikaan uutta keskustelua. Tietääköhän itse kirjoittajakaan tarpeeksi aiheesta, myös sen kaikki näkökulmat? Hämmennystä aiheutti myös blogissa käytetty kuva. Miten sairas, vanhempi mies liittyy turpeeseen.
Tässä linkki kirjoitukseen http://leostranius.fi
Roosa Hautala & Jussi Kauppinen
Stranius kirjoittaa esimerkiksi turpeen ja kiertotalouden ympäristövaikutuksista. Yleisesti blogin aiheet liityvät ympäristöön, talouteen ja yleiseen hyvinvointiin kansan keskuudessa. Mielenkiintoiseksi hänen teksteistään tekee se, että hänen mielipiteensä ovat perusteltuja usein jonkin tutkimuksen perusteella. Vahvoista mielipiteistään johtuen Stranius saa kommenttiosioissa myös paljon kritiikkiä, mutta kritiikki pysyy kuitenkin suurimmaksi osaksi asiallisena ja rakentavana. Blogin kieli sekä kirjoitustyyli ovat hyvin poliittista ja siinä käytetään paljon kontekstiin liittyviä termejä, mutta se on silti melko helppo lukuista ja asiat tulevat aiheeseen perehtymättömällekkin helposti selväksi.
Otimme tarkasteluumme tekstin, jossa kirjoittaja nostaa esille hyvin kansaa jakavan aiheen, turpeen. Kirjoituksessa otetaan kantaa Bioenergia Ry:n sekä 16 turpeen tuottaja- ja käyttäjäyrityksen kampanjaan, jossa he pyrkivät kirjoittajan mukaan edistämään turpeen energiakäyttöä.
Kokonaisasu blogitekstille on melko selkeä, mutta hän ei ole perustellut kantojaan mielestämme tarpeeksi sellaisen henkilön näkökulmalle, jolla asiasta ei ole aikaisempaa tietoa. Jos tavallinen kadun tallaaja alkaa lukemaan tällaista tekstiä, saattaa linkattujen tekstien läpikäyminen olla melko raskasta ja näin koko blogiteksti jää lukematta. Hän olisi voinut esimerkiksi laittaa suoria viittauksia lähteistään tekstiin, jolloin asiat olisi perusteltu nopeasti ja suorasti lukijalle. Lukija voi seurata kirjoittajan ajatuksenjuoksua helpommin ja ehkä jopa osallistua keskusteluun kommenttiosiossa.
Asia tosiaan on todella ristiriitainen ja kiivasta keskustelua on käyty aiheen ympärillä pitkään. Osa kansasta on puolesta ja osa vastaan. Niin sanottu vihreä puoli pitää turvetta fossiilisena polttoaineena sen pitkän kierron takia. Suot ovat myös yksiä suurimpia hiilinieluja, jotka tuhoutuessaan vapauttavat jo kerran kierrosta pois päässeen hiilen takaisin ilmakehään. Joten oikeassa hän on siinä suhteessa. Toinen puoli taas ei pidä turvetta niin pahana polttoaineena, vaan ajattelevat sen olevan esimerkiksi kivihiilen korvaaja. Tämäkin on oikein, mutta kierto turpeella on niin hidasta, että sen luokittelu on tällä hetkellä vielä melko hankalaa (R. Sulkava FT. Suomen luonnonsuojeluliitto, Turpeenkaivuun ympäristövaikutukset). Jos lukija ei tällaisia faktatietoja tiedä entuudestaan, on asiaan vaikea ottaa mitään kantaa. Hyvä kirjoittaja myös ottaa kantaa asiaan toisestakin näkökulmasta. Miksi kampanja on lähtenyt liikkeelle, miksi osa sitä kannattaa ja olisiko asialla sittenkin muitakin puolia. Jyrkän ei sanan käyttäminen ei monestikkaan toimi, kun keskustellaan vielä kovin uudesta asiasta. Lukija ei myöskään saa hyvää kokonaiskuvaa, jolloin kannan ottaminen vaikeutuu, eikä keskustelua synny.
On myös melko erikoista, että kirjoittaja, jolla on niin paljon kokemusta akateemisella alalla, ei ole avannut toistakaan linkkiä, jossa Antti Halkan kirjoittaa aiheesta. Kokonaisuudessaan melko keskeneräinen kirjoitus verrattuna hänen aikaisempiin julkaisuihin ja aiheeseen olisi voitu hyvin käyttää enemmän energiaa. Argumentointi puuttui ja tietämättömälle lukijalle jäi kysymysmerkki otsaan. Onhan aihe vielä melko uusi ja sillä tosiaan voitaisiin saada aikaan uutta keskustelua. Tietääköhän itse kirjoittajakaan tarpeeksi aiheesta, myös sen kaikki näkökulmat? Hämmennystä aiheutti myös blogissa käytetty kuva. Miten sairas, vanhempi mies liittyy turpeeseen.
Tässä linkki kirjoitukseen http://leostranius.fi
Roosa Hautala & Jussi Kauppinen
Aiheena tärkeä, mutta monimutkainen. Hyvä, että asiasta herää keskustelua. Tämän kirjoituksen antamalla vaikutelmalla emme välttämättä lukisi blogia itse. (Atte V. & Konsta L.)
VastaaPoista