sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Some - terveystiedon uusi oppikirja? (Ruut K. & Maija R.)


Ravitsemus, liikunta ja hyvinvointi puhuttavat tänä päivänä ihmisiä laajasti. Millaista on oikeanlainen ravinto? Miten ja kuinka paljon kannattaa liikkua? Mitä sisältyy kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin? Mediassa ja somessa ilmestyy harva se päivä julkaisuja aiheeseen liittyen, ja asia kirvoittaa välistä kiivastakin keskustelua. Wellness-buumin myötä ravitsemus ja liikunta ovat lähes koko ajan tapetilla ja erilaisten näkemysten kirjo on varsin kattava.

Esimerkin syömisestä ja liikkumisesta saamme jo varhain kotoa. Vanhemmat pitkälti määrittävät sen, millaista ruokaa syödään ja miten liikutaan. Kotoa opitut tavat voivat kulkea mukana koko elämän, niin hyvässä kuin huonossa. Mikä on oikeasti vanhempien rooli lapsen ruokailutottumuksissa?


     (Kuva: Iltalehti)

Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg kirjoittaa tutkimuksiin pohjautuvaa Pöperöproffa-blogia ravitsemuksesta ja elintavoista. Blogin kirjoitus Vanhempien vaikutus lasten syömiseen käsittelee nimenomaan kodissa vallitsevien ruokailutottumusten ja -asenteiden vaikutusta lasten syömiskäyttäytymiseen. Borg avaa kirjoituksessaan tutkimustuloksia siitä, että vanhempien oma suhtautuminen ruokaan ja omaan kehoonsa vaikuttavat lapsen asenteisiin ja tapoihin. Syömisen liiallinen rajoittaminen tai tuputtaminen voivat lisätä lasten painoa, lihottavia syömistottumuksia ja vähentää ruokailun iloa. Liiallinen kontrollointi voi toki johtaa myös lihottavan syömisen toiseen ääripäähän, syömishäiriöön.

Tänä päivänä mediasta löytyy monenlaista näkökulmaa ravitsemukseen, terveyteen ja hyvinvointiin. Varsinkin blogosfääristä löytyy monenmoista hittidieettiä, trendiruokavaliota ja kuntoiluvinkkejä. Lifestyle-blogeissa käsitellään hyvin laajasti hyvinvoinnin osa-alueita, mutta kirjoittajien näkemykset eivät välttämättä pohjaudu tieteelliseen tutkimukseen vaan omiin subjektiiviisiin kokemuksiin ja arkitietoon. Oikeanlaisesta syömisestä ja liikkumisesta näkee välistä hyvin kärkeviäkin kannanottoja, jotka jakavat mielipiteitä. Esimerkiksi Mansikkapilvi-blogin Pilaatko lapsesi terveyden? -postauksessa on vahva näkökulma siihen, että lapsen epäterveellinen syöminen on aina vanhemman vastuulla. Tekstissä ei kuitenkaan viitata mihinkään tutkimuksiin, vaan näkemystä perustellaan melko yksipuolisessa arkitietämyksellä.

Terveyskeskustelu ylipäätään on tärkeää sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Tietoa löytyy monesta kanavasta, mutta tutkimuksiin perustuvaa faktaa ei ole tarpeeksi esillä massamediassa. Pöperoproffa-blogi onkin hyvä esimerkki tavasta tuoda tuoretta tutkimustietoa esille kansantajuisesti. Tutkimuksiin perustuvaa tietoa olisi hyvä olla tarjolla enemmänkin, jotta voisimme tehdä valistuneita päätöksiä terveytemme suhteen. Etenkin lasten hyvinvointi ja terveys ovat tunteita herättäviä aiheita, ja kuten media on osoittanut, keskustelu voi olla hyvin polarisoitunutta. Mikäli siis pohjaisimme näkemyksiämme enemmän tieteelliseen tietoon, keskustelu voisi olla neutraalimpaa ja hedelmällisempää.

4 kommenttia:

  1. Ois hyvä ettei porukka tekis syömisestä numeroa himassa, eikä esim. karkista tehtäis mitään mörköä. Lapsi vetää lapsuusaikana liiallisten rajoitusten myötä menetetyt karkkikilot kahessa vuodessa heti ku muuttaa kotoa. Vitsi mikä kommentti.

    VastaaPoista
  2. Onneksi Suomessa esimerkiksi koulujärjestelmä ottaa vastuuta lasten ruokavaliosta, eikä kouluissa tarjoilla esimerkiksi hampurilaisia tai kananugetteja. Iso osa lasten ruokailusta on vanhempien vastuulla, mutta ei kouluikäisiä lapsia voi olla koko ajan vahtimassa.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen aihe. Tärkeää on pohtia muun muassa vanhempien terveysintoiluiden ja laihdutuskuurien vaikutusta lapsiin. Lapset ottavat kuitenkin mallia vanhemmistaan

    VastaaPoista
  4. Minustakin aihe on mielenkiintoinen ja sopivan ajankohtainen. Tuntuu, että joka tuutista huudatetaan juuri eri mielipiteitä aina toinen toisiaan vaihtelevimmilla perusteilla. Jäin ehkä kaipaamaan vielä koulujen roolia ruokailutottumuksissa. Suurin osa lapsista kuitenkin syö useamman kerran viikossa koulussa ja siellä ruokailutilaisuus on kuitenkin täysin erilainen kuin kotona.

    VastaaPoista