Tuomas Aivelo kirjoittaa luonnontieteellisistä aiheista Kaiken takana on loinen -blogissaan. Blogin nimi viittaa selvästi mikrobiologiaan liittyvään eliöön, mistä
voi päätellä blogin käsittelevän biologian ilmiöitä. Aivelon asiantuntijuus
juontaa juurensa ekologian ja evoluutiobiologian tutkimisesta, jota hän
harjoittaa Zurichin yliopistossa. Hänen tutkimusalansa näkyy selkeästi blogin
aiheissa, sillä evoluutioon liittyvät aiheet toistuvat usein. Lisäksi
genetiikka, sekä eliöitä uhkaavat epidemiat ovat keskiössä. Blogi on suunnattu
tieteestä kiinnostuneelle, sillä blogia julkaistaan tiede.fi verkkosivuilla. On
selvää, että tämä rajaa mahdollista lukijakuntaa.
Tarkastelemme hieman
tarkemmin Aivelon blogitekstiä Koira tietää mitä näet.
Aivelo avaa tekstin mielenkiintoisella faktalla, jossa hän havainnollistaa
ihmissilmän eroa muihin eläinlajeihin nähden. Hän kertoo tekstissään ihmisen
silmän kehittyneen siten, että toisen katseen seuraaminen on mahdollista,
jolloin kommunikointi helpottuu. Aivelo toteaa koiran poikkeavan muista
eläinlajeista, sillä myös koira pystyy seuraamaan ihmisen katsetta. Blogissaan
tutkija pohtii tätä ihmisen ja koiran välisen ainutlaatuisen yhteistyön
mahdollistavaa ilmiötä ja spekuloi lisäksi sen yhteyttä historiaan; olisiko
koiran ja ihmisen yhteistyö syynä nykyihmisen pärjäämiseen neandertalilaisia
pitempään. Evoluutiobiologiaa tutkiva kirjoittaja myös liittää pohdintansa
tiiviisti omaan erikoisalaansa.
Aivelolla on taito
kirjoittaa tieteellisiin aiheisiin liittyvää tekstiä kansanomaisella tavalla.
Hän aloittaa tekstinsä kertomalla tarpeelliset taustat, jotta jokainen
lukija saa lukemisen avuksi olennaiset taustatiedot. Hän ei siis oleta, että
lukija olisi asiantuntija, kiinnostus aiheisiin on tärkeintä. Blogitekstien
aiheet ovat vaihtelevia, ja usein keskittyvät humoristisellakin tavalla mielenkiintoisiin
tai ajankohtaisiin asioihin tai ilmiöihin: “Joskus tutkijan pitää laittaa
muurahainen liekaan”, “Voiko ihminen elää ikuisesti?” ja “”Kun antibiootit
eivät suojaa, seuralaisemme ovat tappavia”. Pääasiassa teksti on vakuuttavaa ja
mielenkiintoista blogi-tyylistä tekstiä, mutta joukkoon on eksynyt myös muutama
murresana tai väärä lauserakenne.
Postauksissa on
yleisesti käytetty monia eri tietolähteitä, jotka on kätevästi sijoitettu
suoraan tekstiin käyttäen linkkejä. Vakuuttavien kansainvälisten lähteiden
lisäksi blogista löytyy viittauksia Wikipediaan, jota kirjoittaja käyttää
avukseen termien määrittelyssä. Toki termeille ja ilmiöille olisi voinut etsiä
paremman sivuston, jossa esitetään määritelmät luotettavammin. Lähteiden taso
vaihtelee yhdenkin postauksen sisällä Maa- ja Metsätalousministeriön sivujen
selvityksestä Iltasanomien uutiseen. Lähteiden tieteellisyyden kannalta
kirjoittaja on kaksinaismoralistinen: hän haluaa tuoda tieteellisesti
luotettavaa tietoa, mutta samaan aikaan hän pitää hyväksyttävänä viitata
Ilta-lehtien uutisiin. Aivelo myös saattaa käyttää useiden eri sivustojen
linkkejä yhden käsitteen tai ilmiön määrittelyyn. Näin hän haluaa varmistaa
monipuolisen kokonaiskuvan termistä.
Blogi tuntuu
herättelevän ihmisten ajatuksia, sillä kommenttiosiossa on monen tekstin
perässä useitakin kommentteja. Osa kommentoijista kertoo vapaamuotoisesti
ajatuksiaan aiheeseen liittyen. Osa taas ottaa kantaa, tai esittää vastakkaisia
mielipiteitä. Eniten kommentteja näyttäisi olevan yleisesti ajatuksia
herättäviksi katsotuilla aiheilla: “Voivatko sodat koskaan loppua?”, “Mitä
homous on?” ja “Nobelin palkinto ei suojaa tyhmyydeltä”. Aivelo myös vastaa
kommentteihin ja on tällä tavoin vuorovaikutuksessa lukijakuntansa kanssa.
Lukijat ja heidän identiteettinsä selvästi kiinnostaa kirjoittajaa, sillä hän
kyselee moneen otteeseen teksteissään, keitä nämä ovat ja miksi lukevat juuri
tätä blogia.
Yleisesti blogi tuntuu tarjoavan mielenkiintoisia yksityiskohtia tiedemaailmasta ja ajankohtaisista asioista sopivan kepeällä tavalla ilmaistuna. Mikäli yleissivistys, hauska nippelitieto tai kantaaottavat ajankohtaiset ajatukset kiinnostavat, kannattaa käydä vilkaisemassa, olisiko juuri tällä blogilla sinulle tarjottavaa!

Hienoa, että kirjoittajaa kiinnostavat lukijat! Popularisointi parhaimmillaanhan on juuri vuoropuhelua. :)
VastaaPoistaT: Elli