Voit halutessasi luoda tunnelmaa
kuuntelemalla valitsemaamme mietintämusiikkia.
Kaikki me pelkäämme jotain, jotkut
ydinpommeja, kun taas toiset wifi-yhteyden katoamista. Me rohkeina
yliopisto-opiskelijoina pelkäämme vain kahta asiaa: “kurssien
reputtamista ja opintotuen katkaisemista”. Tuomas Kyrö pohtii myös
omia pelkojaan blogissaan: “Kenellä
on isoin - Ydinsodan pelko ennen ja nyt“, käsitellen
samalla johtajien pätemättömyyttä ja siihen kohdistuvaa pelkoa.
“Pelko oli aitoa ja lopullista. Tiesin mitä oli tapahtunut Hiroshimassa ja Nagasakissa. Meistä jäisi vain varjo asfalttiin, joka sekin kiehuisi pois.” - Tuomas Kyrö
Kyrö kirjoittaa blogissaan, kuinka
Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen ampumat ydinkärjet tuhottaisiin
Suomen päällä ja vaaran uhatessa majoittautua kerrostalon
kellariin. Tämä pelko ei kuitenkaan mielestämme ole enää
relevantti, Neuvostoliiton muuttuessa Venäjäksi ja Yhdysvaltojen
uuden kohteen takia. Aivan varmahan Yhdysvaltojen kohteesta ei voi
olla, mutta voisipa luulla, että aavikoilta voisi löytyä vaikkapa
mustaa kultaa. Sitähän Kyrön mainitsema Yhdysvaltoja johtava
lukutaidoton, impulssikontrolliton “tuulitukka” voisikin
havitella, ainakin hänen ilmastopositiivisen asenteensa puolesta.
Myös solvaaminen onnistuu Kyröltä,
hänen arvostellessa suurvaltojen, kuten Yhdysvaltojen,
Pohjois-Korean ja Venäjän, johtajat. Uskomme, että heihin
kohdistuvat pelot liittyvät enemmänkin pätemättömyyteen, kuin
liian suureen valtaan. Tai ehkä pelko johtuukin näiden kahden
yhdistelmästä, liian suuresta vallasta suhteessa heidän
pätemättömyyteensä. Maailmasta löytyisi varmasti monta paljon
kyvykkäämpää johtajaa heidän rooleihinsa, mutta eivät he saa
ääntään kuuluviin, sillä diktaattoreille ja rikkaille ei kansa
ryppyile. Sama koskee myös Venäjän kansaa. Venäjän presidentti,
tai Kyrön sanoin “alamittainen keisari” hallitsee vahvalla
otteella myös silloin kun ei ole virassaan. Hänen lemmikkiapinansa
on työn ääressä yhden presidenttikauden ja kun kausi loppuu,
keisari ottaa jälleen asemansa takaisin. Suomea on kuitenkin lykästänyt, sillä
johtajana toimiva Sauli Niinistö ei turhia huutele sosiaalisessa
mediassa tai missään muuallakaan vaan toimii suomalaisen elkein ja
puhuu vain kun on jotain sanottavaa.
Saavatko suurten johtajiemme
twiittaukset ja letkautukset kansainvälisissä tiedotusvälineissä
asenteemme heihin keventymään? Otammeko heitä enää edes
tosissamme? Onko heistä tulossa enemmän vitsi kuin auktoriteetti,
jota seurata? Siinä kysymyksiä joita voimme kaikki pohtia kun
majoittaudumme vällyjen väliin pohtimaan samalla
suhteellisuusteorian merkitystä.
Lähteet:
Musiikki: Yumi Arai - Rouge no Dengon
(instrumental) - 1989
Blogissa on selvästi haettu omalaatuista tyyliä, mutta sanavalinnat ovat ajoittain hieman erikoisia. Teksti on viihdyttävää ja helppolukuista, mutta loppuu yllättävän lyhyeen. Aiheet ovat ajankohtaisia ja kaikille tuttuja, ja sen vuoksi johtajien kuvailun sijaan olisimme toivoneet heidän ajatuksien ja tekojensa kuvailua.
VastaaPoistaJätimme tietoisesti johtajien nimet ja teot pois ja yritimme mukailla alkuperäistä tekstiä tältä osin, sillä oletimme, että lukija tietää kenestä puhutaan. Kokeilimme samalla jotain uutta ja pyrimme kirjoittamaan satiirisen tekstin. Ajattelimme myös pitää tekstin suhteellisen lyhyenä, sillä koimme, ettei satiirista tekstiä jaksa lukea kovinkaan paljoa kerrallaan.
PoistaKiitos palautteesta.
Tekstinne ottaa selvästi kantaa ja teksti on sävyltään humoristista. Osittain tuntuu, että tyyli menee vähän liiankin humoristiseksi, jotta teksti tuntuisi asiantuntijan kirjoittamalta. Mietin, että onko johtajien nimet jätetty pois tekstistä hakukoneosumien välttämiseksi? Toinen kappale tuntuu myös hieman epäselvältä, sitä olisi voinut jotenkin selkiyttää, jotta teksti olisi helppolukuisempaa. Otsikko ja aloitus taas ovat hyviä ja houkuttelevat lukemaan pidemmälle, eli herättelevät hyvin kiinnostusta, ja lopetus herättää myös ajatuksia. Liukuma alun esittelystä itse aiheen käsittelyyn on luonteva! Kiinnostava kysymys, mikä ketäkin pelottaa.
VastaaPoistaTerveisin Reetta