Tieteen verkossa

Nykyisen talouskeskustelun luonteesta (Ville L. & Teemu R.)

Valitsimme tarkastelun kohteeksi VTM Jussi Ahokkaan ja YTM Lauri Holapan Image-lehden sivuilla ilmestyvän Raha ja talous -blogin. Blogissa keskitytään taloustieteeseen ja erityisesti rahatalouden rooliin siinä. Blogin kirjoittajat ovat myös kirjoittaneet yhdessä Rahatalous haltuun -nimisen kirjan, joka esittelee rahatalouden luonnetta, sen ohjaamiseen liittyvän toiminnan motiiveja sekä sen miksi valtavirtainen taloustiede kirjoittajien mielestä epäonnistuu rahatalouden selittämisessä.  

Niin kuin Rahatalous haltuun -kirjan myös Raha ja talous -blogin pyrkimyksenä on usein valtavirtaisen taloustieteen haastaminen. Kirjoittajien esittämät vaihtoehdot valtavirtaiselle taloustieteelle ovat kiinnostavia, mutta lähes yhtä kiinnostavaksi on noussut blogin ympärillä käyty keskustelu. Blogin kommenttipalstalla on vieraillut arvovaltaisiakin taloustutkijoita päästelemässä höyryjä ja purkamassaan kiukkua blogin kirjoittajia kohtaan. Esimerkiksi taloustieteilijä VTT Juha Tervalalla on ollut sanansa sanottavan niin blogin sisällön kuin sen kirjoittajien uskottavuudesta taloustieteen näkökulmasta. Näissä kommenteissa Tervala ei aina ole kyennyt pysymään pelkästään aiheesta väittelemisen parissa, vaan on myös välillä sortunut henkilöön kohdistuvaan vähättelyyn. 

Viime keväänä Juha Tervala sai Palkansaajasäätiöltä 10 000 euron apurahan suomalaisen jälkikeynesiläisen talousajattelun tutkimukseen. Tervala julkaisikin tuoreimmassa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (1/2016) artikkelin otsikolla "Jälkikeynesiläinen taloustiede Suomessa: kriittinen katsaus". Artikkeli keskittyy erityisesti  Jussi Ahokkaan ja Lauri Holapan kirjoitusten ja talousajattelun kritiikkiin ja sen keskeiseksi argumentiksi muodostuu, että kirjan kirjoittajat vääristelevät valtavirtaista taloustiedettä ja harhaanjohtavat ihmisiä tahallaan. Artikkelissa jopa annetaan ymmärtää, että kirjoittajat eivät kaikin osin noudata kirjassaan hyvää tieteellistä käytäntöä  

Käsittelemämme blogipostaus on vastine Tervalan Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa julkaisemaan artikkeliin. Ahokas ja Holappa aloittavat vastineensa kritisoimalla Tervalaa liian suppeasta suomalaisen jälkikeynesiläisen ajattelun kuvauksesta. Artikkelissaan Tervala käsittelee ainoastaan kahden vuoden takaista Ahokkaan ja Holapan Rahatalous haltuun -kirjaa, minkä hän kirjoituksessaan typistää kuvastamaan koko Suomen jälkikeynesiläistä taloustieteellistä suuntausta. Ahokkaan ja Holapan mielestä Tervala sortuu ad hominem ja “olkiukko” -tyyppisiin argumentaatiovirheisiin käsittelemällä jälkikeynesiläistä taloustiedettä käsittelevässä artikkelissaan ainoastaan Ahokkaan ja Holapan heikkoa tuntemusta valtavirtaisesta taloustieteestä. Vastineessaan Ahokas ja Holappa pyrkivät osoittamaan Tervalan väitteet heidän heikosta valtavirtaisen taloustieteen tuntemuksestaan virheellisiksi, sekä vastaamaan Tervalan syytökseen siitä, etteivät Ahokas ja Holappa edusta hyvän tieteellisen käytännön periaatteita.

Tervalan kaksi keskeisintä kritiikkiä ovat Ahokkaan ja Holapan mukaan heidän puutteellinen kuvauksensa rahan neutraaliuden aksioomasta uusklassisessa taloustieteessä sekä väärä kuvaus uusklassisen taloustieteen käsityksestä rahapolitiikan roolista. Nämä väitteet ovat Ahokkaan ja Holapan mukaan yksiselitteisesti vääriä. Tämän jälkeen he blogitekstissään kokevat, että Tervala suoranaisesti syyllistyy valehteluun, ja käyttävät pitkän tovin Tervalan kritiikkiin vastaamiseen. Useiden lainausten kautta Rahatalous haltuun -kirjastaan, jota Tervala kritisoi, sekä Tiede ja Edistys -lehdessä julkaisemastaan artikkelista, Ahokas ja Holappa osoittavat jakavansa saman käsityksen kuin Tervala siitä, mitä valtavirtaisessa taloustieteessä ajatellaan rahan neutraaliudesta sekä rahapolitiikan roolista, eivätkä he siten ole voineet syyllistyä antamaan väärää kuvaa taloustieteestä ellei myös Tervala ole näin tehnyt.      

Juha Tervalan ja Raha ja talous -kirjoittajien väittelyä sivusta seuraaminen antaa melko surullisen kuvan talouskeskustelun nykytilasta. Keskustelun luonne tuntuu olevan se, että parhaalla argumentilla ei ole väliä, vaan että melkein mitä vain voi sanoa. Esimerkiksi Tervalan väite, että Ahokkaan ja Holapan kirjoitukset eivät edusta hyvää tieteellistä tasoa, koska he eivät ole julkaisseet yhtään kansainvälistä ja vertaisarvioitua tutkimusta, tuntuu olevan yleisestikin käytetty argumentti nykyisessä talouskeskustelussa. Sillä ei pyritä kuitenkaan lainkaan argumentoimaan itse asiasta, vaan kyseenalaistamaan kirjoittajien oikeus osallistua asiaan liittyvään keskusteluun. 

Hyvä kirjoitus taloustieteilijöiden ongelmallisista arvovaltarakenteista on Kansantaloudellisen aikakauskirjan pääkirjoituksessa 1/2016, jossa kuvataan taloustieteilijöiden muodostamaa tiedeyhteisöä sosiologisesta näkökulmasta. Kirjoituksen mukaan taloustieteilijöiden muodostama tiedeyhteisö on hyvin hierarkkinen: sille on tunnusomaista ylhäältä alaspäin suuntautuva jyrkkä arvovaltarakenne sekä suuret palkinnot ja tunnustukset arvoasteikon huipulle nousemisesta. Heillä on myös laajalti jaettu yhteinen käsitys siitä, mikä on hyvää tutkimusta. Mielestämme tämä kuvaa hyvin myös Tervalan käyttämää tyyliä argumentoida: väittelyä ei käydä itse asiasta, vaan parhaiten argumentoi se, jolla on eniten tunnustusta taloustieteellisen yhteisön sisällä. Pääkirjoituksessa kuvataan myös taloustieteilijöitä itsekeskeisiksi ja eristäytyneiksi verrattuna muihin tieteenaloihin: taloustieteilijät suhtautuvat muita penseämmin poikkitieteelliseen tutkimukseen ja siteeraavat harvemmin muiden tieteenalojen tutkimusjulkaisuja. Tällä on varmastikin vaikutusta taloustieteilijöiden jakamaan käsitykseen siitä, kenellä on oikeus kommentoida taloustiedettä ja -politiikkaa.    

Juha Tervalan ja Raha ja talous -kirjoittajien kärkäs väittely on erinomainen esimerkki taloustieteellisen keskustelun tilasta ja siihen liittyvistä ongelmista nykypäivänä. Ympäröivä talous on ajautunut pitkittyneeseen kriisiin, jota ei ole kyetty taittamaan. Pitkittynyt kriisi on nostanut “talousviisaat” politiikan keskiöön, mikä on tuonut heille runsaasti valtaa kommentoida milloin mitäkin asiaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että myös taloustiede on yhteiskuntatiede selkeistä ja yhtenäisistä metodeistaan huolimatta, eikä “kova”, positivistinen tieteenala, kuten luonnontieteet. Toistuvat talouskriisit, joita ei ole kyetty ennustamaan, ovat osoitus siitä, että taloustiede ei ole vielä onnistunut ymmärtämään täydellisesti talouden toimintaa. Samoin se on osoitus siitä, että taloudellisten ilmiöiden laajempi tarkastelu on tarpeen, eikä keskustelua kuuluisi käydä ainoastaan yhden tieteellisen paradigman käsitteistöllä. Niin talouspuhe kuin taloustiedekin sisältää aina poliittisia valintoja, eikä se tieteenalana voi paeta tieteen sisällä käytyjä valtakamppailuja. Onkin hyvä pohtia, voiko joidenkin taloustieteilijöiden jopa ala-arvoiset reaktiot Ahokkaan ja Holapan kirjoituksiin olla merkki pelosta oman asemansa puolesta.