Tutkimme tekstissämme liikuntatieteiden tohtorin ja lihasfysiologian dosentin, Juho Hulmin suosittua Lihastohtori blogia. Blogi on tarkoitettu kaikille liikkujille tasosta riippumatta, sekä ravinnosta ja terveellisestä elämäntavasta kiinnostuneille. Blogin arvostuksesta ja korkeasta tasosta kertovat lukuisat kirjoittajavieraat, jotka ovat yleensä alojensa ammattilaisia. Hulmi on kirjoittanut myös ’’Lihastohtori’’ kirjan, jota on myyty yli 10 000 kappaletta. Tällä hetkellä kirjoittaja työskentelee Jyväskylän yliopistossa akatemiatutkijana. Blogia hän kirjoittaa vapaa-ajallaan antaakseen muille hyödyllistä tietoa harjoittelusta ja terveydestä.
Mielenkiintomme kohdistui erityisesti kirjoitukseen, jossa pohdittiin erilaisia suhtautumisia ravintoon. Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri, Petteri Lindblad. Esittelemme nyt Lindbladin kaksi erilaista mallia ihmisen suhteesta ruokaan. Kahdeksi ääripääksi valikoituivat joustava ja rajoittava syöminen, joissa ruokaan on hyvin erilainen suhtautuminen. Rennossa suhtautumisessa esiintyy paljon vaihtelua ruoan määrän, laadun, sekä syömisen ajankohdan ilmentymisessä. Aterioissa siis saattaa olla oikeita, terveyteen tähtääviä aineksia, mutta määrät ovat aivan liian suuria/epämääräisiä, ja ajankohdat epäsäännöllisiä.
Toinen ääripää, äärirajoittava tyyli taas on täydellinen vastakohta. Kaikki on erittäin rajoitettua ja herkkuihin ei kosketa ollenkaan. Sokeri nähdään tietynlaisena myrkkynä. Mielestämme näin elävillä ihmisillä terveys kontrolloi jokaista päätöstä, eikä lipsahduksia sallita. Rajoittajat ovat kuin jatkuvalla kisadieetillä, jossa hiilihydraatit pyritään minimoimaan. Lindblad mainitsee kirjoituksessaan monen entisen rajoittajan olevan nykyään ylipainoinen, kun retkahduksen tapahtuessa kontrolli menetetään lopullisesti.
Se, miksi kansa jakautuu tällä hetkellä ruokailutottumuksissa ja urheilun suhteen ääripäihin, on hyvä kysymys. Tämänhetkinen fitnessbuumi on osakseen vahvasti vaikuttanut siihen, että toinen ääripää “rajoittajat” ovat tulleet vahvasti näkyviin. Erityisesti tämän huomaa nuorten naisten keskuudessa, joista moni ihannoi fitness-vartalomallia. On hienoa, että nykypäivänä ollaan yhä enemmän kiinnostuneita urheilusta ja terveellisestä ravinnosta, mutta kohtuus kaikessa.
Osakseen fitnessbuumin vuoksi monet ovat ajautuneet äärimmäisyyksiin ruoan terveellisyyden suhteen, tiedostamatta mihin se voi johtaa. Lindblad toteaakin tekstissä, kuinka liika ruoan rajoittaminen voi johtaa ahmimiseen tai muihin syömishäiriöihin. Ihmiskehon tulisi saada kaikkia ravintoaineita monipuolisesti ruoasta. Liian rajoitetussa ruokavaliossa on haastavaa monipuolisen ruokavalion saavuttaminen, jonka vuoksi se voi johtaa erilaisiin puutostiloihin ja vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. On eriasia olla ammattiurheilija, joista osa joutuu diettaamaan kisoihin ja pudottamaan painoa. Heillä dieetti kestää tietyn ajanjakson, joka voi olla hyvinkin rankka. Tämän jälkeen kuitenkin palataan normaaleihin ruokailutottumuksiin.
Lindblad nostaa tekstissään ratkaisuksi sopivan joustavan ruokavalion, joka on sallivan ja rajoitteisen ruokavalion välimuoto. Jokainen meistä on yksilöinä erilainen, joten tärkeää on löytää se itselleen paras ja toimivin ruokavalio. Olennaisin asia loppupeleissä on energiankulutuksen- ja saannin välinen tasapaino, joka tarkoittaa, että energiaa nautitaan vähintään yhtä paljon kuin sitä kulutetaan. Mielestämme herkuttelu silloin tällöin, esimerkiksi viikonloppuisin on suotavaa ja jopa hyvä juttu. Kohtuullisen herkuttelun ja levon jälkeen on taas mukavaa palata arkeen intoa täynnä. Miksi siis kieltäytyä totaalisesti kaikesta hyvästä, jos satunnainen herkkujen syöminen ei ole itselle mikään ongelma. Lindblad toteaakin, kuinka monia ruokavalion rajoittajia yhdistää epäusko ihmisen kykyyn harrastaa kohtuutta. Kohtuus onkin hyvä ydinsana sopivan joustavassa ruokavaliossa.
https://lihastohtori.wordpress.com/2015/02/17/rento_vs_tiukkis/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti