Sosiaalinen tekijä on blogi, jossa käsitellään ajankohtaisia sosiaalitieteellisiä aiheita. Sitoutumattomassa blogissa julkaistaan ylläpitäjien ja lukijoiden kirjoittamia tekstejä. Ylläpitäjät ovat pääosin sosiaalityöntekijöitä eli yhteiskuntatieteiden maistereita. Blogin tarkoitus on tuoda esiin erilaisia näkökulmia ja epäkohtia yhteiskunnassa ja olla keskustelun herättäjänä.
Blogissa on monipuolisesti kirjoituksia eri aiheista esimerkiksi kriminaalihuollosta, lastensuojelusta, gerontologisesta sosiaalityöstä ja päihteiden käytöstä. Aiheet ovat ajatuksia ja keskustelua herättäviä, joskus myös tabumaisia. Tekstit keräävät muutamia kommentteja blogin puolelle, mutta niitä jaetaan laajasti sosiaalisessa mediassa. Esimerkiksi tällä hetkellä (11.4.2016) suosittuna aiheena on ajankohtainen vanhustyön kiireellisyyttä kommentoiva teksti “Minun voimieni rajat on nyt ylitetty”.
Blogin tekstit ovat monipuolisia: osa teksteistä on tieteellisiä ja sosiaalityöntekijöiden kirjoittamia, osa vähemmän tieteellisiä ja sosiaalialan työntekijöiden tai opiskelijoiden ja anonyymien tekstejä, jotka perustuvat omaan kokemukseen tai perustelemattomaan tietoon. Tekstit eroavat tyyliltään ja sisällöltään toisistaan. Keskustelu blogeissa on asiallista ja suurimmaksi osaksi tekstejä ja kommentteja julkaistaan omalla nimellä. Blogi koostuu enimmäkseen artikkeleista ja mielipidekirjoituksista.
Otamme lähempään tarkasteluun blogitekstin “Ongelmien ennaltaehkäisyä verkossa” (18.9.2014), jonka on kirjoittanut yhteiskuntatieteiden maisteri ja sosiaalityöntekijä Katri Ylönen. Tekstissään Ylönen kertoo verkossa tapahtuvan auttamisen tärkeydestä nykyajan nuorten ongelmien ratkaisemiseksi. Nuorten on helpompi hakea apua esimerkiksi mielenterveysongelmiin verkossa anonyymisti, kuin kasvokkain alkaa keskustella läheisille ongelmistaan. Verkkoauttamiselle siis olisi tarvetta, mutta sosiaalityössä verkkoa ei käytetä auttamismenetelmänä kovinkaan paljon ja Ylönen sanookin, että asian olisi muututtava ja sosiaalityön olisi otettava verkkotyöskentely osaksi auttamistyötä.
Ylönen käyttää tekstissään paljon ja monipuolisesti erilaisia luotettavia lähteitä, kuten artikkeleita ja uusia tutkimuksia. Hän myös viittaa omaan tekeillä olevaan tutkimukseensa ja sen tuloksiin. Teksti on hyvin jäsenneltyä ja etenee loogisesti. Kieli on selkeää ja tekstiä on kokonaisuudessaan helppo lukea.
Ylönen on tehnyt tekstissään hyviä huomioita ja esittänyt nykyaikaisen kehitysehdotuksen ratkaisuksi ajankohtaiseen ongelmaan. Ylönen kertoo tutkimustulosten osoittavan internetin ja verkkoauttamisen hyödyllisyyden ja tarpeellisuuden. Nuoret ovat kokeneet verkossa tarjolla olevan avun positiiviseksi. Verkossa olevat auttavat tahot tarjoavatkin hyvin matalan kynnyksen palvelun, jonka kautta yhä useammalla on mahdollisuus saada apua.
Ylönen toteaa tutkimusten nuorilla olevan ongelmia, joiden vakavuutta he eivät välttämättä itsekään ymmärrä, kuten masennusta ja itsetuhoisuutta. Onko verkkoauttaminen kuitenkaan oikea kanava tämän tyyppisten ongelmien käsittelyyn? Internetin auttavien tahojen merkitystä ei tulisi korostaa liikaa. Niiden asema voisikin olla pikemminkin eteenpäin ohjaava.
Myöskään kasvokkaista vuorovaikutusta ja läsnäoloa ei tulisi unohtaa. Asiakkaan todellinen kohtaaminen lisää osallisuuden tunnetta ja on sosiaalityön auttamisen keskeinen ydin.
Verkkoauttamisen tulisikin olla täydentävä lisä peruspalveluiden piirissä eikä vaihtoehtoinen auttamisen kanava. (Ylönen 18.9.2015)
Blogiteksti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti