Tyttö- ja poikabakteerit (Ronja)

Ihmisiä on kautta aikain kiinnostanut se, mistä he tulevat ja miten heidän ominaisuutensa määräytyvät. Tiede ei kuitenkaan meinaa pysyä tahdon perässä - edelleenkin tutkijoilla on vaikeuksia selvittää perinnöllisyyteen vaikuttavia tekijöitä, ja eettiset kysymykset rajoittavat genetiikan tutkimuksia. Mustia aukkoja on genetiikan alalla edelleen.

Helsingin yliopiston evoluutiobiologian tutkija Tuomas Aivelo käsittelee tätä, ja montaa muutakin kiinnostavaa biologian tieteenalan polttavaa kysymystä Tiede-lehden blogissaan Kaiken takana on loinen. Aivelolla on vahvoja mielipiteitä, jotka hän tuo selkeästi ja melko hyvin argumentoiden esille. Hän ravistelee nykypäivän käsityksiä biologian ilmiöistä, ja tuo tutkimustietoa sellaisenkin ihmisryhmän saataville, joka ehkä muuten tuskailisi tieteellisen tekstin lukemisen kanssa. Aivelo kansantajuistaa luonnontieteitä kolumninomaisella kirjoitustyylillään todella onnistuneesti, ja tekee näin tutkimustiedosta helppolukuista.

Erityisen onnistunut Aivelon kirjoituksista on mielestäni sukupuolisuuden käsitettä ja sen kyseenalaistamista käsittelevä teksti “Pari sanaa geneettisestä määräytymisestä”. Kirjoitukseensa Aivelo sai innoituksen Perussuomalaisten nuorten helmikuisen tyttö-poika -sukupuolikampanjan aiheuttamasta närkästyksestä. Aivelo koki tarvetta todistaa, että edes genetiikka ei voi määrittää sitä, mitä sukupuolta me olemme: joten kuinka ihmisten asenteet ja ennakkokäsitykset voisivat sen tehdä?

Aivelo selittää todella hyvin, mistä on kysymys. Hän kertoo, että meidän kromosomeihimme on kirjoitettu ainoastaan se, kumpaa sukupuolta kohtaan tunnemme kiinnostusta. Y-kromosomilla varustetut ovat siis kiinnostuneita kahdella X-kromosomilla varustetuista, ja päinvastoin. Sukupuolikromosomien määrä ja laatu eivät kuitenkaan kerro sitä, kumpaa sukupuolta me olemme.

Jo kolmen vuoden solubiologian opintojen perusteella voin kertoa, että Aivelo on täysin oikeassa. Vasta hormonit määrittävät meidän fyysisesti havaittavan sukupuolemme, ja vaikka ne useimmiten ovatkin kytköksissä sukupuolikromosomeihimme, järjestelmä ei ole aukoton. Y-kromosomilla varustetusta yksilöstä voi tulla nainen, ja kahdella X-kromosomilla varustetusta mies. Silti kaipaisin tästä konkreettista esimerkkiä Aivelon blogiin: kuinka tämä on todistettu?

Aivelon kirjoitus sai minut myös kyseenalaistamaan Perussuomalaisten kampanjan taustalla olleen etiikan. Miksi heidän pitäisi kyetä luokittelemaan ihmiset eri rooleihin? Mitä he kokevat saavuttavansa sillä, että koittavat survoa ihmisiä valmiiksi tehtyihin muotteihin, joihin kukaan ei oikein sovi? Rohkenen väittää, että tyypillistä tyttöä tai poikaa ei ole olemassa. Jo genetiikka varmistaa tämän: naispuolisista yksilöistä löytyy miessukupuolihormoneja, ja päinvastoin.

Olemme yksilöitä, ja sen pitäisi riittää. Myös Perussuomalaisille.