Suomalaisesta kirjallisuudesta ja sen markkinoista naapurissamme (Urho V.)

Kulttuurijärjestö Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) on myös kansainvälisenä tutkimuslaitoksena toimiva muistiorganisaatio. SKS on perustettu jo 1831.

SKS:n blogissa Vähäisiä lisiä järjestön omat asiantuntijat keskustelevat kulttuurista ja sen tutkimuksesta. Blogikirjoitukset käsittelevät paljon erityyppistä suomalaista kirjallisuutta ja tarkasteluun on otettu vahvasti myös suomen vähemmistöjen kirjallisuus.

Tekstien kieli on kriittistä ja omia kokemuksia tuodaan sopivissa määrin keskusteluun. Kirjoittajat käsittelevät usein heille tärkeitä asioita. Heidän aihevalintansa ovat raikkaita ja monet aiheista ovat olleet melko vähän julkisuudessa. Blogissa myös mainitaan ja informoidaan erilaisista kulttuuritapahtumista.

Blogissa nostetaan jatkuvasti esille SKS:n tekemä työ. Teksteissä on objektiivista tietoa ja niiden kieli on esittelevää ja erittelevää. Kirjoittajat käyttävät tekstiensä tukena paljon esimerkkejä. Lisäksi postauksissa on mielenkiintoisia valokuvia vanhoista teksteistä.

Vähäisiä lisiä – blogin kohderyhmää ovat kirjallisuudesta sekä kielen tutkimuksesta ja kehityksestä kiinnostuneet aikuiset. Keskustelua blogin keskustelupalstoilla ei hirveästi käydä, mutta muutamilla kommentoijilla on kiitettävästi tietoa aiheista, joita teksteissä käsitellään. Keskustelu on asiallista ja asiantuntevaa.

Valitsin tarkasteltavaksi ”Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana” – blogitekstin, sillä se liittyy vahvasti omiin tulevaisuuden suunnitelmiini kaunokirjallisuuden parissa. Tekstin on kirjoittanut tiedottaja Silkka Hakulinen. Hakulinen käsittelee kirjoituksessaan Suomessa kirjoitetun kirjallisuuden vaikeuksia päästä Ruotsin markkinoille.

Kirjoittaja perustelee väitettään vetoamalla tilastoihin, joiden mukaan suomalainen kirjallisuus myy esimerkiksi Tanskassa paremmin kuin Ruotsissa. Hakulinen nostaa esille myös ruotsalaisten kiinnostuksen puutteen Suomea kohtaan sekä suomen kielen opetuksen huonon aseman Ruotsin yliopistoissa.

Tekstin otsikko, tunnettu lausahdus ”Niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana” herättää lukijan mielenkiinnon ja kuvaa tekstin aihetta hyvin. Sopivan pituisen blogikirjoituksen alussa nostetaan esille suomalaisen kirjallisuuden huonot mahdollisuudet vallata Ruotsin markkinat, mutta lopussa kirjoittaja herättää toivoa lukijassa. Hakulinen käyttää hyviä esimerkkejä ja esittelee suomalaisen kirjallisuuden heikkoudet ja vahvuudet Ruotsin markkinoille murtautumisessa. Informaatio on helposti sisäistettävää. Kirjoittajalla on selvästi erilaisia lähteitä käytössään, mutta hän ei ole syystä tai toisesta pistänyt niitä ylös.

Kommenttiosastolla voisin kiitellä sitä, miten teksti pisti miettimään omia menestymismahdollisuuksiani kirjoittajana. Sain Hakulisen kirjoituksesta rutkasti omiin tavoitteisiini ja opiskeluuni liittyvää tärkeää informaatiota.

Urho Vyyryläinen