Mitä vit…! Ei tää poista tätä viestiä! (Juho, Aino, Roope)

Internet on verrattaen uutena keksintönä otettu nopeasti osaksi meidän ihmisten arkea. Sosiaalinen media on osana lähes kaikkia arkisia toimintoja; naapureiden vihan voi lukea facebookista, päivän illallisen on suunnitellut joku bloggaaja, vaatteet on valittu instagramista ja koirallakin on oma käyttäjätunnuksensa ja satatuhatta seuraajaansa jollakin sosiaalisen median alustalla. Tähän ilmiöön on kiinnittänyt huomion myös Net Man Oy:n markkinoinnin suunnittelija Anette Siili, joka on kirjoittanut blogitekstin aiheesta IT-yrityksen Kirjoituksia Virtuaalimuistiin -blogiin, mikä sisältää myös muita yrityksen kannanottoja virtuaalisesta maailmasta.

Siilin mukaan sosiaalisen median käyttö rinnastetaan usein virheellisesti päiväkirjan kirjoittamiseen, vaikka todellisuudessa sos.media on kaukana päiväkirjasta. Hän neuvoo lukijaansa käyttäytymään myös sosiaalisessa mediassa kohteliaasti muut huomioon ottaen ja listaa lyhyesti myös lakeja, jotka nettikäyttäytymistämme säätelevät. Siili päättää tekstinsä hieman epämääräiseen kehotukseen kiinnittää huomiota käyttäytymiseemme sosiaalisessa mediassa ja internetissä yleisesti.  

Kaikki eivät ehkä aina sitä ajattele, mutta netin sisältö ei ole omalla koneella, vaikka se näytöllä tiukassa tarkastelussa onkin. Internet tarvitsee aina verkkoyhteyden toimiakseen, toisin kuin tietokoneelta löytyvät ohjelmat kuten pasianssi. Internet on kuin jonkun muun tietokone, jonka sisältöä pääset selaimellasi (esim. firefox, chrome, internet explorer tai safari) tarkastelemaan. Internetyhteys on linkki tuohon etäiseen koneeseen, joka usein ei ole edes samalla mantereella sinun tietokoneesi kanssa.

Sisältöä nettiin ladatessa tämä on tärkeä pitää mielessä. Kaikki julkaisusi instagram-valokuvista teräviin ja oivaltaviin kommentteihin nettilehtien kommenttiosioon, ovat sisältöä, joka ladataan internetiin, jolloin ainoastaan valmistelu tapahtuu omalla koneellasi. Julkaistuasi sisällön olet lähettänyt ja tallentanut sen säilöön toiselle tietokoneelle jonnekin muualle, josta muut pääsevät sisältöäsi tarkastelemaan. Mikäli kommenttisi kaduttaa myöhemmin, voit pyytää kommentin poistamista tietokannan hallinoijalta, mutta poistuminen on täysin sisältöä hallinnoivan osapuolen käsissä.

Tätä voisi verrata siihen, että lähettäisit postikortteja Helsinkiin tallennettavaksi valtavaan arkistoon sinun kansioosi, josta muut voivat lähettämiäsi postikortteja tarkastella. Halutessasi vanhan kortin poistettavan voit lähettää kortin arkistoon ja pyytää virkailijaa poistamaan kortin, jolloin virkailija saattaa poistaa kortin kansiostasi ja polttaa sen. Toisaalta todennäköisesti virkailijalla on sinun kansiosi vieressä kansio pelkästään vanhoille korteille, joita olet poistanut: “Sinun poistetut kortit” -kansio, josta kortit ovat yhä löydettävissä. Ja juuri tämän vuoksi on ehdottoman tärkeää tietää mitä tapahtuu sisällölle, joka nettiin on ladattu ja kuka sen käytännössä omistaa (vinkki: tämä EI ole täysin yksinkertainen asia).

Kaikki tämä ehdottoman tärkeä tieto löytyy tappavan tylsistä käyttöehdoista, jotka nähdessä on lukemisen sijaan parasta klikata “hyväksyn” ettei niiden sisältö vie elämäniloasi. Vaihtoehtoisesti, voit myös lyhyellä googlettelulla löytää jopa full HD –videota foliohattuun pukeutuvasta “asiantuntijasta”, joka suu vaahdossa paasaa tietoturvallisuudesta. Ja koska oma tietoturvallisuutesi on selvitettävissä vain satakaksaataakuuskytkaks sivuisesta isoilla kirjaimilla kirjoitetusta raskaasta dokumentista tai hullun vaahtoisesta suusta, on ehkä mielekkäämpää suhtautua sosiaaliseen mediaan, ei päiväkirjana vaan julkisena rakennuksena, jonka ainoa työntekijä on yhteistyöhaluton ja -kyvytön.

Turvallista sosiaalisen median käyttöä toivottavat:

Nimimerkit: Juonittelija-Juho, Salaliitto-Aino ja Foliohattu-Roope