Tieteen verkossa

Nojatuolifilosofian kenttäkokeista uusia näkökulmia - esimerkkinä tylsyys (Eeva N. & Pauliina H.)

Valitsimme blogiksemme Nojatuolifilosofian kenttäkokeita, jonka kirjoittaja on Tiede -lehden 

toimittaja Mikko Puttonen. Blogin nimen mukaisesti kirjoittaja pohtii erilaisia arkisia ja ajankohtaisia asioita filosofisesta ja tieteellisestä näkökulmasta. Monissa teksteissä on myös psykologinen näkökulma. Uusia tekstejä ei ole Puttoselta tullut kovin tiuhaan, sillä viimeisin teksti on vuodelta 2014, eikä kirjoituksiakaan ole kovin montaa. Kirjoittaja on kuitenkin panostanut luomaan tekstejä, jotka herättelevät lukijoita ja ovat ymmärrettäviä: blogitekstit on kirjoitettu selkokielellä ja ne ovat ajankohtaisia.

Vaikka tekstit ovatkin melko neutraalisti kirjoitettuja, niiden aiheet ovat provosoivia, ja ne saattavat kuumentaa hieman mustavalkoisemmin ajattelevien lukijoiden tunteita. Uusille asioille ja näkökulmille avoimet ihmiset ovatkin tekstien kohderyhmänä. Hyvän tekstin piirteenä voisi pitää sitä, että Puttonen ei keskity yksittäisten tutkimusten esittelyyn tai kommentointiin, vaan hän tuo uudet tutkimukset esiin omien mielipiteidensä ja pohdintojensa kautta.

Mielestämme erityisen kiinnostava ja ajankohtainen teksti oli “Harmaan viisi sävyä eli ikävystymisen värioppia”. Kirjoittaja esittelee tekstissä ikävystymisen viisi eri tyyppiä, ja kannustaa pohtimaan tylsyyden positiivisia puolia, ja sen luomia mahdollisuuksia. Jos pysähtyy miettimään ja kestää tylsyyttä, omatkin ajatukset alkavat tuntua kiinnostavilta. Samalla luovuus herää. Puttosen mainitsema Gustave Flaubert onkin sanonut viisaasti, että mikä tahansa muuttuu kiinnostavaksi, kun sitä tarkastelee riittävän kauan.

                                                       The Huffington post 4.5.2016

Tämän blogipostauksen ytimenä ovat saksalaistutkijoiden löytämät viisi tapaa ikävystymiselle. Välinpitämätön ikävystyminen on miellyttävää, sillä silloin ihminen on rentoutunut ja luovassa tilassa. Tutkailevssa ikävystymisessä ajatukset ajalehtivat. Ihminen on myös kiihtyneempi ja epävarma siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.  Etsivän ikävystymisen tilassa ihmisen toiminnan pyrkimyksenä on löytää aktiivisesti jotain tekemistä. Reagoivan ikävystymisen tilasta on pakko päästä pois, sillä olo on levoton ja kiihtynyt. Viimeisenä esiteltiin apaattinen ikävystyminen, joka lähentelee masennusta saamattomuuden takia. Ikävystymistä ei ole yleisen käsityksen mukaan vain yhdenlaista, vaan sen luonne voi vaihdella. Vaihteluista huolimatta ikävystyminen tai tylsyys koetaan kuitenkin yleensä negatiivisena asiana, josta pyritään pääsemään eroon.

Missä vaiheessa tylsyys on muuttunut kestämättömäksi? Joskus tylsyyttä on jopa ihannoitu ja sitä on pidetty aristokraattisuuden merkkinä. Puttonen viittaa tekstissään tutkimukseen, jossa opiskelijat valitsivat mieluummin sähköiskun kuin 6-15 minuuttia tyhjässä huoneessa omien ajatustensa parissa. Tämä kuulostaa melko uskomattomalta, mutta toisaalta pienikin toimeton tai tylsä hetki käytetään nykyään helposti esimerkiksi kännykän käyttöön. Huomasimme ilmiön myös omassa arjessamme: virikkeitä on tarjolla liian helposti, jolloin emme joudu itse keksimään tekemistä. Erityisesti älypuhelinten myötä tylsät hetket voidaan sivuuttaa vaivattomasti.

“Harmaan viisi sävyä eli ikävystymisen värioppia” herätteli ajattelemaan, että tylsistyminen ei ole aina negatiivinen asia. Harkitsimme tekstin luettuamme kännykän käytön vähentämistä, jolloin tekstin väitteet voisi laittaa koetukselle. Muutkin blogin tekstit herättelivät ajattelemaan ja miettimään asioita uusista näkökulmista. Ne inspiroivat kriittiseen ajatteluun. Puttonen on onnistunut kirjoituksissaan, sillä ne herättävät keskustelua, mikä näkyy blogin kommenttien määrässä. Kirjoittajan monipuoliset, tavallisia ihmisiä koskevat tekstit antavat mahdollisuuden samaistua tilanteisiin ja saavat ajattelemaan uudella tavalla.