perjantai 13. toukokuuta 2016

Korvaako teknologia ihmisyyden? (Mervi ja Taru)







Blogissa Autistisella pojalla on ystävä, joka jaksaa aina keskustella hänen kanssaan, tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoittaa teknologian kehityksestä edistää ihmisten vuorovaikutustaitoja Helsingin Sanomien kolumnissaan. Hän aloittaa tekstinsä The New York Timesin esimerkistä autistisen pojan Gusin ja puheentunnistukseen  perustuvan apurin Sirin välisestä keskustelusta. Blogissaan Kaaro pohtii tekniikan kehittymisen myönteisiä puolia: hän nostaa esiin Tamagotchit nuorten suosimina virtuaalilemmikkeinä ja Paro-hyljerobotit yksinäisten vanhusten seurana. Tulevaisuudessa ollaan Kaaron mukaan kehittelemässä myös itsenäisesti puhuvia ja liikkuvia robotteja.

Varsinkin yksinäisille sekä toimintakyvyltään rajoittuneille ihmisille tällaiset keskustelun mahdollistavat robotit ovat varmasti tervetulleita. Todellisuuden hämärtyminen voi kuitenkin muodostua ongelmaksi teknologian kehittyessä:  mieli saattaa järkkyä, kun jossain vaiheessa ihminen tajuaa, ettei tekoäly anna tunteille vastakaikua. Kaaron tekstissä Gus tietää Sirin olevan vain tietokone, mutta silti hänen mieleensä pulpahtaa ajatus naimisiinmenosta.

Artikkelin herättämässä verkkokeskustelussa on nostettu esille se, että joillakin ihmisillä voi olla vaikeuksia kommunikoida muiden ihmisten kanssa tai aloittaa keskustelua. Kaarokin kirjoittaa tekstissään Facebookin kontakteista, joiden kanssa ollaan pääasiassa yhteydessä vain virtuaalisesti. Teknologia voi siis auttaa ihmistä tutustumaan toiseen ihmiseen paremmin, jonka jälkeen kasvokkain tapahtuva kommunikointi on helpompaa. Gus- pojan tapauksessa teknologian avulla opitaan hyödyllisiä taitoja ihmisten kanssa toimimisessa.

Ihmisyyteen liittyy paljon sellaista, mitä ei voida etukäteen ohjelmoida eikä ketään ihmistä voi kopioida tai korvata. Tuntuu siltä kuin teknologian kehittäminen tähtäisi kaikkien virheiden korjaamiseen ja yksilöön liittyvien epäkohtien poistamiseen. Elämästä halutaan sellaista, jossa kommunikointi on täydellistä ja kaikki vastaukset miellyttävät kuulijaa. Mutta onko elämä elämää ilman ristiriitoja, mykkäkoulua ja tunteenpurkauksia? Täydellisyyttä tavoittelevassa maailmassa on vaikeaa olla epätäydellinen, ihminen.




1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen ja melko arka aihe. Olisin kaivannut tekstiin ehkä vielä enemmän Gus:in tarinaa ja konkreettisia esimerkkejä, mutta toisaalta lähteessä ei ehkä ollut paljoa yksityiskohtia. Joka tapauksessa olen kanssanne samaa mieltä siitä, että elämä ei ole elämää ilman sattumaa ja vahvoja tunteita. :)

    VastaaPoista