Blogissa Autistisella pojalla on ystävä, joka jaksaa aina
keskustella hänen kanssaan, tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoittaa teknologian kehityksestä edistää ihmisten vuorovaikutustaitoja Helsingin Sanomien kolumnissaan. Hän aloittaa tekstinsä The New York Timesin
esimerkistä autistisen pojan Gusin ja puheentunnistukseen perustuvan apurin Sirin välisestä
keskustelusta. Blogissaan Kaaro pohtii tekniikan kehittymisen myönteisiä
puolia: hän nostaa esiin Tamagotchit nuorten suosimina virtuaalilemmikkeinä ja
Paro-hyljerobotit yksinäisten vanhusten seurana. Tulevaisuudessa ollaan Kaaron
mukaan kehittelemässä myös itsenäisesti puhuvia ja liikkuvia robotteja.
Varsinkin yksinäisille sekä
toimintakyvyltään rajoittuneille ihmisille tällaiset keskustelun mahdollistavat
robotit ovat varmasti tervetulleita. Todellisuuden
hämärtyminen voi kuitenkin muodostua ongelmaksi teknologian kehittyessä: mieli saattaa järkkyä, kun jossain vaiheessa
ihminen tajuaa, ettei tekoäly anna tunteille vastakaikua. Kaaron
tekstissä Gus tietää Sirin olevan vain tietokone, mutta silti hänen mieleensä
pulpahtaa ajatus naimisiinmenosta.
Artikkelin herättämässä verkkokeskustelussa on nostettu
esille se, että joillakin ihmisillä voi olla vaikeuksia kommunikoida muiden ihmisten
kanssa tai aloittaa keskustelua. Kaarokin kirjoittaa tekstissään Facebookin
kontakteista, joiden kanssa ollaan pääasiassa yhteydessä vain virtuaalisesti.
Teknologia voi siis auttaa ihmistä tutustumaan toiseen ihmiseen paremmin, jonka
jälkeen kasvokkain tapahtuva kommunikointi on helpompaa. Gus- pojan tapauksessa
teknologian avulla opitaan hyödyllisiä taitoja ihmisten kanssa toimimisessa.
Ihmisyyteen liittyy paljon sellaista, mitä
ei voida etukäteen ohjelmoida eikä ketään ihmistä voi kopioida tai korvata.
Tuntuu siltä kuin teknologian kehittäminen tähtäisi kaikkien virheiden
korjaamiseen ja yksilöön liittyvien epäkohtien poistamiseen. Elämästä halutaan
sellaista, jossa kommunikointi on täydellistä ja kaikki vastaukset miellyttävät
kuulijaa. Mutta onko elämä elämää ilman ristiriitoja, mykkäkoulua ja
tunteenpurkauksia? Täydellisyyttä tavoittelevassa maailmassa on vaikeaa olla
epätäydellinen, ihminen.

Mielenkiintoinen ja melko arka aihe. Olisin kaivannut tekstiin ehkä vielä enemmän Gus:in tarinaa ja konkreettisia esimerkkejä, mutta toisaalta lähteessä ei ehkä ollut paljoa yksityiskohtia. Joka tapauksessa olen kanssanne samaa mieltä siitä, että elämä ei ole elämää ilman sattumaa ja vahvoja tunteita. :)
VastaaPoista