Otimme tarkasteluun Teemu Ollikaisen blogin Mentaalipuolen hommia, jota julkaistaan Suomen Psykologiliiton nettisivuilla. Ollikainen on psykologian lisensiaatti, jonka blogi tarkastelee arkipäivän ajankohtaisia asioita psykologian näkökulmasta; aiheiden valinnassa näkyy vahvasti senhetkinen yhteiskunnallinen keskustelu. Ollikainen pyrkii avaamaan uusia mielenkiintoisia näkökulmia arkipäiväisiin ilmiöihin tavalla, joka on helppotajuista myös sellaiselle lukijalle, jolla ei ole taustalla psykologian koulutusta. Näkökulma on perusteltu, sillä Psykologiliiton blogien lukijakunta on laaja ja on ollut tarkoituksenmukaisempaa valita alustalle sellainen blogi ja kirjoittaja, jotka eivät rajusti jaa lukijoiden mielipiteitä. Keskustelu kaikissa kommentoiduissa teksteissä on asiallista. Kommenteista saa myös hyvän käsityksen, kuinka laaja lukijakunta blogilla on. Esimerkiksi eräässä kommentiboksissa abiturientti on tiedustellut psykologin, psykoterapeutin ja psykiatrin eroja ja vastaavasti toinen kommentoija kertoo työskennelleensä psykologina 20 vuotta.
Ollikainen lähestyy valitsemiaan aiheita asiantuntijan näkökulmasta, mutta muodollisen asiantuntijatekstin sijaan hän pyrkii vaikuttamaan lukijaan huumorin keinoin. Blogin tyyliä ja kieltä voisi yleisesti luonnehtia sekoitukseksi asiantuntijuuden tuomaa tietotaitoa yhdistettynä huumoriin; Ollikainen käyttää argumenttiensa tukena monipuolisesti eri tiedelähteitä, mutta tuo ilmiöt sitten lähemmäs arkielämää usein humoristisin esimerkein. Teksti sisältää paljon erilaisia psykologisiin ilmiöihin liittyviä termejä, mutta Ollikainen on taitava avaamaan monimutkaisia ilmiöitä ja prosesseja helppotajuisemmiksi. Ollikainen käy myös itse paljon keskustelua lukijoidensa kanssa postauksien kommenttiosioissa; erityisesti käsitteiden määrittely ja psykologin asema suhteessa kritisoituun aihealueeseen ovat saaneet aikaan paljon keskustelua. Blogissa käytävästä keskustelusta voi päätellä, että myös suuri osa blogin lukijoista on psykologian asiantuntijoita. Tämänkaltaisen keskustelun seuraaminen tuo mielestämme mielenkiintoisen lisän blogiin, sillä kommenttiosiota lukemalla Ollikaisen omalle mielipiteelle löytyy usein hyvin argumentoituja vastamielipiteitä.
![]() |
http://picphotos.net/funny-memes-therapist-photo/ |
Lähempään tarkasteluun valitsimme blogin tekstin “14 syytä: Miksi uskomme yksisarvisvalmentajaa?”, jossa ihmetellään sitä, miksi tutkimustietoa ja asiantuntijaa ei välttämättä aina uskota. Ollikainen kuvaa onnistuneesti ilmiötä ja varsinkin sitä turhautumista, jota tiedeyhteisön jäsenten täytyy tuntea, kun niin sanottu huuhaatiede kävelee yhä helpommin vuosien tutkimustulosten ylitse. Aihe on kiinnostava myös meille tuleville psykologeille; jo nyt törmäämme päivittäin muun muassa mediassa totuuksina esitettäviin harhauskomuksiin. Miten ilmiö tulee näkymään omassa työssämme tulevaisuudessa? Vaikka teksti on kirjoitettu jo vuosi sitten, ilmiön ajankohtaisuus ja merkitys yhteiskunnassamme on tähän päivään mennessä vain kasvanut. Meidän mielestämme olisi hyvin tärkeää keskustella enemmän ihmisten epäluuloista tiedettä ja erityisesti tieteen tekijöitä kohtaan, sillä tällä hetkellä näyttää yhä enemmän siltä, että olemme lipsumassa kohti totuuden jälkeistä aikakautta.
Tekstin päätavoitteena on saada lukijat havahtumaan omiin harhauskomuksiinsa, sekä tehdä näkyväksi se, kuinka helposti nämä harhauskomukset ohjaavat yhteiskunnallista keskustelua sekä päätöksentekoa. Tekstin loppupuolella Ollikainen esittääkin suoran vaatimuksen siitä, että poliittisen päätöksenteon tulisi nykyistä enemmän pohjautua tutkimusnäyttöön. Mielipiteensä tueksi Ollikainen on kehittänyt leikkimielisen 14-kohtaisen bingon erilaisista psykologisista ilmiöistä, jotka voivat osaltaan selittää kiistanalaisen tiedon houkuttelevuutta. Ollikainen perustelee mielipidettään myös huomiolla siitä, kuinka asiantuntijan asemaan asettuminen tarkoittaa yleensä automaattisesti myös eräänlaiseen paternalistiseen asemaan asettumista. On ymmärrettävää, että tällainen isällinen ohjeiden antaminen tai jopa suora käskyttäminen aiheuttavat monissa ihmisissä vastustusreaktion. Kritiikiltä ei säästy mediakaan; mielestämme Ollikainen huomauttaa osuvasti varsinkin nykypäivän televisio-ohjelmissa vallalla olevasta trendistä, jossa kiinnostavan väittelyn toivossa asetetaan vastakkain asiantunteva tiedemies ja henkilö, jonka tietotaito voi olla vaikka itseopittua. Vaikka jokaisella on oikeus mielipiteeseen, tällainen asemointi luo harhakuvaa siitä, että kaikki mielipiteet olisivat kaikissa asioissa yhtä painavia.
Kommentit kyseisessä blogitekstissä ovat osin kehuja ja osin kriittisiä. Lukijat kehuvat aihetta ja pitävät sen käsittelyä tarpeellisena, koska mediasta saadaan paljon informaatiota, mutta sen luotettavuuden arviointi on hankalaa. Myös kriittisiä kommentteja on muutama; kommentoijien mielestä Ollikainen on kuitenkin liian nopeasti ja vähin perustein heittämässä kaikki vaihtoehtohoidot romukoppaan.
Yleisellä tasolla Mentaalipuolen hommia on hyvä ja informatiivinen blogi, jota me molemmat voisimme ajatella lukevamme säännöllisesti. Onkin mielestämme kummallista, että viimeisin blogikirjoitus on pian vuoden vanha, eikä blogin jatkumisesta näy merkkejä. Hieman ihmettelemmekin Suomen Psykologiliiton päätöstä pitää epäaktiivista blogia sivuillaan roikkumassa.

Todella mielenkiintoinen blogin ja blogikirjoituksen valinta! Kappalejakoa olisi voinut vielä pohtia paremmin, jottei kappaleet venyisivät liian pitkiksi. Mutta muuten se oli mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaOlen joskus itsekin pohtinut tutkimanne blogikirjoituksen aiheen: miksi ihmiset nojaavat mieluummin kokemukseen tai yhteen näkökulmaan perustuvaan arkitietoon ja -uskomuksiin, kun tarjolla olisi syvällisesti pohditut, objektiiviset ja pitkään tutkitut tutkimukset? Mikä tekee tieteestä epäluotettavaa? Nämä kysymykset mielestäni haastaisivat tiedemaailman jäseniä pohtimaan ja kehittämään tiedon tekemistä, jolloin harhauskomuksetkin jäisivät toissijaisiksi.
- Anna Z.
Hyvä kirjoitus, joka sai myös minut kiinnostumaan blogista. Pitääkin mennä lukemaan muita kirjoituksia! Olitte käsitelleet blogia laajasti, monesta eri näkökulmasta. Olitte tuoneet hyvin myös omia ajatuksia esille tekstissä.
VastaaPoistaValitsemanne blogitekstin aihe oli todella mielenkiintoinen. Niin kuin Annakin, olen välillä miettinyt, miksi ihmiset turvautuvat niin vahvasti arkitietoon ja uskomuksiin. Miksi monien on niin vaikea uskoa tieteellisiin tutkimuksiin? Luulen, että taustalla voi olla tiedeyhteisön monimutkaiset termit ja joskus vaikeasti ymmärrettävät lauseet. Mitä jos kaikki tutkimustulokset avattaisiin ja selitettäisiin niin että asiaan perehtymätönkin voisi ymmärtää? Vähenisikö silloin usko huuhaatieteeseen? Toisaalta ihmisten käsityksiä ja uskomuksia on vaikea muuttaa, joten tässä on haastetta tiedeyhteisölle!
-Ella L.
Tässä käsittelyssä ollaan oikeastaan asian ytimessä: juuri tämän takia tieteen popularisointi on tärkeää! Eli onneksi on tällaisia tiedeblogeja, jotka riisuvat tieteen näkökulman sellaiseen muotoon, että yhteisön ulkopuolisenkin on helppo sitä ymmärtää. Kiinnostava teksti!
VastaaPoistaT: Elli
Mielenkiintoinen kirjoitus! Olette nostaneet hyviä pointteja esille. Myös valitsemanne blogikirjoitus on todella ajankohtainen ja ajatuksia herättävä.
VastaaPoistaKiinnostuin itsekin tästä blogista, täytyypä käydä lukaisemassa!
- Josefina