Perussuomalaisista ja populismista (Petra S. & Wilma J., Elinan ryhmä)

Olemme tutkineet politiikasta.fi blogia, joka on valtiotieteellisen yhdistyksen verkkolehti. Blogi sisältää useiden eri kirjoittajien tekstejä, jotka käsittelevät yhteiskuntatieteellisiä ja erityisesti poliittisia teemoja. Valitsimme blogitekstin ’’Perussuomalaiset matkalla vennamolaisuudesta täysveriseen oikeistopopulismiin’’, jonka on kirjoittanut Tuukka Ylä-Anttila. Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri, joka tekee väitöskirjaa suomalaisesta populismista Helsingin Yliopistossa. Teksti käsittelee Perussuomalaisten sisäistä kahtia jakautuneisuutta ja muutosta oikeistopopulistisemmaksi eduskuntavaalikoneen 2011 vastauksien perusteella. Ylä-Anttilan analyysi pohjautuu kvantitatiiviselle aineistolle.

Blogipostauksen mukaan puolueen voidaan nähdä jakautuneen kahteen eri siipeen, joiden sisällä on vielä löydettävissä erilaisia jaotteluja. Näitä ovat esimerkiksi sukupuolten väliset näkemyserot sekä kaupunkilaisten ja maalaisten erilaiset näkemykset. Jakautuneisuus ilmenee arvokysymyksissä, talouskannoissa ja eurokriittisyyden syissä. Muun muassa eroavaisuuksia puolueen sisäisissä näkemyksissä voidaan havaita esimerkiksi kysymyksissä vähemmistöjen oikeuksista.

Ylipäätänsä populistisille puolueille tyypillistä on tällainen jakautuneisuus. Populistiset puolueet yleensä ajavat muutamaa pääteemaa, joita koko puolue kannattaa. Muissa asioissa mielipide-erot voivat olla huomattavia. Perussuomalaisissa talouspolitiikka on yksi tällainen teema, joka jakaa puoluetta kahtia. Talouspoliittisissa kysymyksissä puolueessa voidaan nähdä selvää oikeisto-vasemmisto jaottelua.

https://www.perussuomalaiset.fi/

Perussuomalaiset yleensä käsitetään oikeistopuolueeksi, lähinnä oikeistokonservatiivisten arvojen vuoksi, mutta laajemmin tarkasteltuna puolueessa voidaan havaita vasemmistolaisempi siipi. Perussuomalaisia yksi yhdistävimmistä tekijöistä on eurokriittisyys, josta puolue on aikalailla yksimielinen. Samoin maahanmuuttovastaisuus yhdistää puoluetta.

Argumentti koko puolueen maahanmuuttovastaisuudesta on kiehtova. Analyysi haastaa terävästi perinteisen tavan käsitellä perussuomalaisia, jossa maahanmuuttovastaisuus on nähty vain pienenä siipenä. Analyysissa olisi voinut käsitellä kuitenkin myös kansanedustajiksi valittujen näkemyksiä suhteessa kaikkiin ehdokkaisiin. Näin tiedettäisiin eroaako perussuomalaisten kansanedustajien näkemykset olennaisesti jäsenistöstä ja millaisilla näkemyksillä lopulta tultiinvalituiksi. Kvantitatiivisen metodinsa vuoksi analyysi ei pysty eikä pyrikään arvioimaan puolueen sisäisten poliittisten voimasuhteiden painoarvoa tai politiikan luonnetta. Vaikka maahanmuuttovastaisuus yhdistää koko puoluetta, on maahanmuuttokysymyksen priorisoinnissa politiikan asialistalla puolueen sisällä eroja. Esimerkiksi puheenjohtaja Soini on julkisesti ihmetellyt kansanedustaja Olli Immosen intohimoista suhtautumista maahanmuuttokysymykseen. Mikäli maahanmuutto ei ole perussuomlaisten valtavirran asialistalla kärkipäässä, voidaan maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä joustaa hallitusneuvotteluissa.

Joka tapauksessa jakoa taloudelliseen vasemmistoon ja oikeistoon olisi hedelmällistä tutkia enemmän erityisesti nyt kun perussuomalaisten kannatus on romahtanut porvarihallituksessa toimiessa.