Maailmankuvan päivittämisen vaikeudet (Anna-Reeta K. ja Tapio M.)

Tiedetoimittajan Jani Kaaron 18.3.2015 kirjoittamassa kolumnissa käsitellään ihmisten taipumusta olla muuttamatta maailmankuvaansa esimerkiksi rokotteiden vastaisessa ajattelussa. Kolumnissa Kaaro käsittelee muutamia tutkimuksia niin sanotusta kognitiivisesta dissonanssista esimerkkien kautta. Yksi näistä esimerkeistä koski yhdysvaltalaisen Dorothy Martinin ympärille muodostunutta kulttia.

Dorothy Martin oli ennustanut maapallon tuhoutuvan tulvan seurauksena 21.joulukuuta 1954. Hän oli saanut ympärilleen joukon ihmisiä, jotka uskoivat, että he kuitenkin pelastuvat avaruusolentojen hakiessa heidät lentävällä lautasella turvaan. Monet olivat jättäneet perheensä ja työnsä yrittäessään pelastua tuholta. Kuitenkin päivä tuli ja meni mutta tuhoa ei tullut. Liike vain vahvistui, vaikka ennustus olikin mennyt pieleen.

Ihmisillä on niin suuri tarve pitää oma maailmankuvansa yhtenäisenä, että he eivät ajattele rationaalisesti tietoa mitä heille tarjotaan, vaan pyrkivät löytämään uusia selityksiä, jotka vahvistaisivat maailmankuvaa entisestään. Näin kävi juuri Martinin kultissa, joka ihme kyllä vain vahvistui siitä huolimatta, että ennustus oli mennyt pieleen. Professori Leon Festinger kutsui tätä faktojen ja oman maailmankuvan tai uskomuksen välistä ristiriitaista tunnetta kognitiiviseksi dissonanssiksi. Kun koemme maailmankuvamme olevan uhattuna, teemme kaikkemme sen pelastamiseksi vaikka vastassa olisikin päteviä argumentteja.

Kaaron mukaan yleinen tapa torjua kognitiivinen dissonanssi haittaa rakentavia keskusteluita, sillä väittelyssä vastakkain eivät enää ole väitteet vaan maailmankuvat. Hänen mukaansa ihanteellisessa maailmassa kiihkeästä keskustelusta voitaisiin kaikki oppia ja omaksua jotain uuttakin. Periaatteessa siis kognitiivinen dissonanssi haittaa myös tieteellistä keskustelua: väitteitä ei enää perustella tosiasioilla tai tutkimustuloksilla, vaan  omilla uskomuksilla ja jopa kontekstiin sopimattomilla faktoilla.

Ilmiö on esillä myös esimerkiksi rokotekeskustelussa, jossa väitellään siitä, kannattaako lapsia rokottaa vai ei. Kaaro mainitsee rokotekriittisten ihmisten lisäävän kriittisyyttään rokotteita kohtaan, vaikka useissa heille esitetyissä tutkimustuloksissa käy ilmi rokotteiden hyödyllisyys. Yhdessä Kaaron mainitsemassa tutkimuksessa osalle rokotekriittisistä ihmisistä kerrottiin tarina rokottamattomasta lapsesta, joka melkein kuoli tuhkarokkoon. Osa tämän tarinan kuulleista onnistuivat jotenkin tulkitsemaan tarinan siten, että rokotteet ovat ihmisille vaarallisia.

Kaaro kiteyttää hyvin kognitiivisen dissonanssin haittavaikutukset ja perustelee väitteitään hyvin esimerkein ja tutkimustuloksin, vaikkakin näihin tuloksiin ei ole varsinaisia lähteitä merkattuna. Valitettavasti tutkimus rokotevastaisista ihmisistä ja Festingerin tutkimus ovat vain muutama esimerkki kognitiivisen dissonanssin torjumisesta ja siitä, millaisia vaikutuksia sillä on ihmisten uskomuksiin.

Lähde: https://xkcd.com/258/

Käsitelty verkkoteksti löytyy täältä: http://www.hs.fi/tiede/a1426566226466