Havaitsemisen iloa (Bettina N. & Tuija K.)

Jukka Häkkinen on yliopistotutkija Helsingin yliopiston Käyttäytymistieteiden laitokselta. Havaintoja-blogissaan Häkkinen käsittelee mielenkiintoisella tavalla kognitiivista psykologiaa ja neurotiedettä, erityisesti ihmisten tapaa havainnoida maailmaa. Blogi erottuu edukseen selkeytensä ja erittäin viihdyttävien materiaaliensa ansiosta.

Lähes jokaisessa tekstissään hän tuo kuvien ja videoiden avulla esille sen, kuinka monimutkainen kognitiivinen prosessi havainnointi on, kuinka eri ihmisten havainnot voivat poiketa toisistaan ja kuinka havainnointia voidaan manipuloida. Videot ja kuvat eivät kuitenkaan ole tylsän opettavaisia vaan niitä voisi katsella ihan vain huvikseen, vaikkei aihe muuten kiinnostaisi.

Häkkisen blogi on erityisen mielenkiintoinen ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet muun muassa psykologiasta, kognitiosta, aivotoiminnoista tai ihmisten käyttäytymisestä. Helppolukuisuuden ja hauskuuttavien kuvien ja videoiden ansiosta blogi on kuitenkin sopiva kenelle tahansa luettavaksi.

Varsinaista keskusteluareenaa ei blogipostausten yhteydessä ole. Kommentteja voi jättää, mutta ne näyttävät menevän vain Häkkiselle itselleen. Kommenttikentän puute ei oikeastaan haittaa, sillä blogin tehtävä ei luultavasti olekaan luoda kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan vaan tuoda esille mielenkiintoisia ilmiöitä, jotka ovat yleensä jo tutkimuksen kautta oikeaksi todistettuja.

Innostunutta ja kysymyksiä herättävää

Jukka Häkkisen tyyli on rennonoloista ja miellyttävää lukea, sillä Häkkinen on aidosti innostunut aiheistaan ja haluaa todella havainnollistaa lukijoille sanottavaansa. Hänellä on mittava ura tutkijana, ja mm. Nokia Research Centerissä työskennellessään hän on ollut mukana testaamassa erästä ensimmäisistä 3D-kännyköistä.

Joka blogikirjoituksessa on siis taustalla laajasti tutkimustietoa. Jukka Häkkinen tekee havaintoja jatkuvasti myös arkipäivänsä keskellä ja kertoo niistä välillä humoristisellakin otteella.

Blogin sisältö herättää myös ajatuksia siitä, miten vaikkapa mainonnassa voidaan hyödyntää tai hyödynnetään vastaavia ”harha-aistimuksia”. Osaammeko kriittisesti katsoa esim. television mainoksia ja huomata kohdat, joissa saattaa olla piilotettuja ja ostohaluun kohdistettuja manipulointipyrkimyksiä? Voimmeko luottaa aikakauslehden mainossivun kuvaan, ettei siinä ole kätkettyä ärsykettä, joka saa meidät ryntäämään kioskille ja ostamaan aivan eri merkkisen suklaapatukan kuin ennen?

Biologinen liike

Blogitekstissään Pistejoukot kävelevät meitä kohti Häkkinen käsittelee biologista liikettä. Teksti on itsessään kohtuullisen lyhyt, mutta siinä selitetäänkin vain lyhyesti mistä ilmiössä on kyse. Biologinen liike tarkoittaa ilmiötä, jossa voimme muutaman pisteen avulla tunnistaa liikkuvan ihmisen. Ei siis tarvitse nähdä koko ihmistä, vaan esimerkiksi tiettyihin paikkoihin kiinnitetyt valopisteet. Asiaa selventää Häkkisen tekstin joukkoon lisäämät videot, joissa kyseistä ilmiötä tutkitaan 1970-luvulla. Tekstin lopussa on myös video, jossa pahvista rakennettu dinosaurus saadaan taitavalla muotoilulla näyttämään jossain määrin elävältä. 

Häkkinen ei siis väitä mitään, vaan kertoo jo tutkitusta ja olemassa olevasta ilmiöstä. 

Videoiden, jotka pohjautuvat Gunnar Johanssonin työhön, lisäksi Häkkinen käyttää lähteenä Journal of Vision -lehteä ja Bio Motion Lab -verkkosivua. Tekstin selkeys ja ilmoitetut lähteet tekevät tekstistä uskottavan. Kun vielä on kyse paljon tutkitusta ilmiöstä, emme näe syytä epäillä tekstin todenmukaisuutta tai tarkoitusperää.

Kyseinen teksti, kuten niin monet muutkin Häkkisen teksteistä, saa lähinnä miettimään havaitsemisen prosessia. On mielenkiintoista ajatella, kuinka vähästä materiaalista aivot voivat tehdä päätelmiä ja kuinka nopeasti tietoa aivoissa käsitellään. Biologisen liikkeen ilmiöön tutustuminen sai meidät muun muassa ajattelemaan pimeässä liikkuvaa ihmistä jolla on useampi heijastin. Vaikka itse ihmisen ääriviivoja ei näkyisi, voimme heijastimien liikkeen avulla hahmottaa hänen kulkusuuntansa ja vaikkapa ruumiinrakennetta. Vielä mielenkiintoisempaa on se, kuinka aivoja voi huijata havaitsemaan jotain, jota ei oikeasti ole edes olemassa. Dinosaurus-videon kohdalla ymmärtää kyllä, että kyseessä on jonkin sortin illuusio, mutta video täytyy katsoa loppuun tajutakseen, miten illuusio on luotu.

Kannattaa pitää mielessä, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Ehkä meidän ei ole syytä aina tehdä liian nopeasti johtopäätöksiä kaikesta aistimastamme. Aivojamme kun on niin helppo harhauttaa.

Linkki Jukka Häkkisen blogiin