KÖYHÄ VAI “KÖYHÄ” ? (Jarkko ja Elina)

 Voiko köyhällä olla kesämökki, auto tai kaksi ja varaa etelänmatkaan?

Pientuloisista kirjoitetaan sanomalehtiin artikkeleita, joista ilmenee, että köyhänä itseään pitävät ihmiset viettävät useita kuukausia vuodesta ulkomailla, omistavat omakotitalon, ja kieltäytyvät ottamasta vastaan tarjottua ruoka-apua. Vaikka köyhyys on pienituloisuutta vaikeammin määriteltävä käsite, on aiheellista kysyä, onko Suomessa todellista köyhyyttä?

Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston blogi

Käsiteltävänä on Kelan tutkimusosaston blogissa julkaistu, Ilpo Airion kirjoittama, blogiteksti Mitä köyhä saa omistaa. Blogissa julkaistaan eri kirjoittajien ajankohtaisiin aiheisiin liittyviä, keskustelua herättäviä tekstejä, jotka eivät kuitenkaan välttämättä vastaa kokonaan Kelan virallista kantaa. Airio on Kelan erityistutkijana työskentelevä valtiotieteiden tohtori, jonka asiantuntemusalueita ovat toimeentuloturva, köyhyys työssäkäyvien keskuudessa sekä köyhyyden ylisukupolvisuus.Blogin teksti on selkeästi rakennettu ja tekstiä on jaoteltu väliotsikoiden avulla. Blogissa käytetyt lähteet ovat helposti saatavilla ja lukija voi tutustua lähdemateriaaliin oman kiinnostuksensa mukaisesti. Blogissa kirjoittaja pyrkii luomaan vuorovaikutussuhteen lukijan kanssa, ja esittää tekstissä paljon aiheeseen liittyviä kysymyksiä lukijan pohdittavaksi.

Mitä köyhä saa omistaa?

Tekstissään Airio esittelee Yhdysvaltalaisen Heritage-säätiön julkaiseman, köyhyyttä koskevan koontitutkimuksen , jonka sanoma on, ettei Yhdysvalloissa ole todellista köyhyyttä. Tutkimuksessa todetaan, että suurimmalla osalla köyhiksi määritellyistä on auto, monilla jopa useita. Tämän lisäksi keskivertoköyhä asuu usein itse omistamassaan asunnossa, hänellä on asuintilaa enemmän kuin keskivertosuomalaisella, eikä hän maksa veroja lainkaan.

Airio kyseenalaistaa tutkimuksen tuloksista tehdyt päätelmät siitä, ettei Yhdysvalloissa ole todellista köyhyyttä, eikä köyhiksi luokitelluista näin ollen tulisi pitää erityistä huolta yhteiskunnan toimesta. Airio huomauttaa, että ”Köyhyys on harvoin staattinen tila. Siirtymät köyhyyteen ja köyhyydestä pois ovat hyvin yleisiä jopa USA:ssa. Hyödykkeet on voitu ostaa ”hyvinä aikoina”, kun niihin oli varaa... Vaadimmeko tällaista ”köyhää” myymään autonsa, mikroaaltouuninsa ja televisionsa”.  Köyhyyttä ei Airion mukaan voida siis pelkästään mitata omistettavilla asioilla ja tavaroilla vaan lähinnä suhteuttaa ajatusmaailmaamme vastaamaan nykyajan todellisuutta. Lisäksi niin opiskelijoiden kuin työttömien asemaa voidaan pitää köyhyyden kannalta siirtymänä, jolloin tulevaisuuden uskotaan olevan vakaampi.

Köyhyys numeroina

Suomessa Tilastokeskuksen pienituloisiksi määrittelemien, siis alle 1140 euron nettotuloilla kuukaudessa elävien, määrä on vähentynyt, mutta silti useampi kuin joka kymmenes suomalaisista elää ”köyhyysrajan” alapuolella. Useat näistä ihmisistä ovat työttömiä, eläkeläisiä tai opiskelijoita, mutta mukaan mahtuu myös tuhansia palkansaajia. Toisaalta Maailmanpankin mukaan vuonna 2008 maailmassa oli lähes 1.3 miljardia ihmistä, jotka elivät alle 1.25 dollarilla päivässä. Tämä tarkoittaa sitä, että noin viidesosa maailman ihmisistä elää alla yhdellä eurolla päivässä, neljäkymmentä kertaa pienemmällä summalla, minkä Suomessa asuva pienituloinen tienaa. Näistä 1.3 miljardista ihmisestä valtaosa elää maissa, joissa ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa, takeita terveyspalveluista tai koulutuksesta. Kaikista maailman ihmisistä noin puolet elää alle 2.5 dollarilla päivässä, ja Euroopan väestöstä merkittävä osa tulee toimeen alle 10 eurolla päivässä.

Suomessa esiintyvä pienituloisuus määritellään suhteelliseksi tuloköyhyydeksi; ihmisellä ei ole riittävästi tuloja saavuttaakseen yhteiskunnan minimielintason. Absoluuttisella köyhyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisellä ei ole mahdollisuutta saavuttaa elämiseen vaadittuja perustarpeita, kuten ruokaa, vaatetusta tai asutusta. Tämän lisäksi köyhyyteen voidaan ajatella liittyvän myös heikko yhteiskunnallinen asema, yhteiskunnallisten tukiverkkojen puute sekä henkilön vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan asemaansa.

Aika köyhyys on suhteellista

Median ja tutkijoiden mieltämää länsimaalaista “köyhyyttä” ei siis todellisuudessa voida pitää oikeana köyhyytenä. Voidaankin miettiä, onko meillä Suomessa todellinen köyhyys edes mahdollista kattavan terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmän sekä erilaisten toimeentuloa tukevien järjestelmien ansiosta? Voiko itseään pitää köyhänä, vaikka on velaton omakotitalo, kesämökki ja merkkiauto, mutta eläke ei riitä kattamaan tätä korkeaa elämänlaatua? Entä voiko itsensä jättää luokittelematta köyhäksi, vaikka eläisi köyhyysrajan alapuolella, mutta olisi tyytyväinen elämäänsä? Suhteellista tämäkin.

Lähteet:

http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/847

http://www.kela.fi/henkilosto

http://thf_media.s3.amazonaws.com/2011/pdf/bg2607.pdf

http://www.stat.fi/til/tjt/2011/02/tjt_2011_02_2013-03-20_tie_002_fi.html

http://www.kepa.fi/uutiset/8963

http://www.global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=164066

http://www.hs.fi/raha/a1407479715639