maanantai 17. marraskuuta 2014

Johtajuus uusin silmin (Anna T. ja Nelli P.)


Matematiikan opettaja ja tutkija Laura Tuohilampi peilaa blogikirjoituksessaan ”Talossa ei ole sammutuspeittoa” suhdettaan oppimiskulttuuriin siinä vallalla olevan suorituskeskeisyyttä ihannoivaan opetustrendin kautta. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme kriittisesti hänen näkemyksiään perinteisen johtamisen merkityksestä sekä oppimisprosessiin negatiivisesti vaikuttavia juurtuneita käytänteitä, jotka osaltaan vaikeuttavat hyvinvoinnin kokemusten saavuttamista oppimistilanteissa.

Valitsimme tarkastelun kohteeksi Peruskoulupesula-nimisen tieteellisen blogin, jossa on ”keskustelua koulusta, koulutuksesta ja näiden tulevaisuudesta”. Mielenkiintoista blogissa on se, että kuka tahansa voi kirjoittaa sinne ylläpitäjien, Toholammen ja oppilaanohjaaja Antti Värtön, valvovan silmän alla. Ideana on kannustaa ihmisiä pohtimaan koulumaailmaan liittyviä epäkohtia ja tuoda mielipiteensä esiin omien blogikirjoitusten kautta, eikä vain perinteiseen tyyliin muiden kirjoituksia kommentoimalla. Tekstit ovat mielipidekirjoituksia, joten tieteellistä argumentointia ei blogissa juurikaan esiinny ja lähteidenkin käyttö on vähäistä.  Blogin tekstit ovat helppolukuisia, lukijat on huomioitu sopivilla pituuksilla ja sivusto on visuaalisesti miellyttävä. Kuvitus kuitenkin puuttuu kokonaan, teksteissä esiintyy paikoin epäjohdonmukaisuutta, mutta yleisilme on hyvä. Nyt keskitymme valitsemaamme Tuohilammen kirjoitukseen.
Oikeanlainen johtaminen johdattelee yksilön omien oivallustensa äärelle.
Tekstissään Tuohilampi ottaa kantaa yksilön omaa ajattelua rajoittavaan johtamiseen ja korostaa ylhäältä annettujen ohjeiden luonnetta ainutlaatuisten innovaatioiden taltuttajana.  Hän haluaa yksilön aktiivisesti ja itseohjautuvasti kehittävän eteenpäin jo hänellä olevaa tietoutta ja visioita, eikä näe johtamista tarpeellisena, eikä edes toimivana ratkaisuna. Huolenaiheekseen Tuohilampi paljastaa keskusteluyhteyden ja kuuntelemisen taidon katoamisen, mikä kannustaa yksilöä robottimaiseen käytökseen, jossa tekemisen ilo väistyy suorituksen tieltä.

Haluamme nostaa johtamisen käsitteen uuteen valoon ja korostaa tapojen monipuolisuutta ihmisiä ohjatessa, sillä mielestämme Tuohilampi näkee kontrollin liiankin kapea-alaisesti: ”Ihmisiä ei itse asiassa kannata perinteisessä mielessä johtaa, vaan pikemminkin kuunnella. Ihminen haluaa nimittäin tehdä oivalluksensa itse.” Ajattelutapa on mielestämme hieman vääristynyt ja saa pohtimaan oman ajattelun ja ohjaamisen vuorovaikutuksellisuutta. Miksi omien oivallusten tekeminen ja johtaminen pois sulkisivat toisensa? Ehkä ihminen kaipaakin selkeyttä, suunnannäyttäjää ja johdatusta ideointiprosessiensa äärelle.   Johtajan rooli onkin mielestämme tarjota erilaisia ajattelumalleja, antaen samalla yksilölle valinnanvapauden ja mahdollisuuden muokata valmiista rakenteista oman näköisensä ratkaisun.

Tuohilampi haluaa nostaa oppilaan ja oppimisen ilon keskiöön korostaen yksilön itseohjautuvuutta ja valmiutta omaan ajattelutyöhön valmiiden opettajalta tulevien ehdottomien toimintamallien sijaan. Olemme samaa mieltä hänen kanssa yhteiskunnan muuttumisesta suorittajuutta ihannoivaksi järjestelmäksi, jossa oppiminen ja työssä jaksaminen kärsivät, kun innovoinnin vapaus kitketään strukturoitujen Tuohilammen mukaan ”pakollisten läpikäytävien sisältöjen” tieltä. Kontrolli, suorittamisen nopeus, kilpailullisuus sekä vertailuissa menestyminen nousevat keskiöön vieden tilan yksilön itseilmaisun ja luovuuden vapaudelta. Toimintaa määritellään liikaa ulkoapäin ja se saa näin turhankin tarkat raamit ympärilleen. Tätä kautta ymmärrämme Tuohilammen negatiivisen suhtautumisen ihmisten johtamiseen, joka näyttäytyy hänelle uteliaisuuden taltuttajana sekä ”pänttäämismallin” puolestapuhujana. Sen perusteella ei mielestämme ole kuitenkaan aiheellista vetää noin yksipuolisia päätöksiä, vaan nähdä johtaminen laajempana kokonaisuutena ja siirtyä katsomaan sitä uusin silmin – suunnan näyttäjänä, ei omaa ajattelua rajoittavana ennalta määrättyjen ideoiden välittäjänä.
 
Lähteet
 
 

2 kommenttia:

  1. Kirjoituksenne blogin kuvaus on mielenkiintoinen ja haukuttelee seuraamaan tuota blogia itsekin. Kuvaus blogissa on vähän liiankin laaja, tulee mieleen, että vastasitte kaikkiin annettuihin kysymyksiin.
    Minusta blogi komettianne olisi aluksi vaikea lukea ilman, että kävi lukemassa alkuperäisen blogin. Tämä olisi ollut mielestäni helposti muutettavissa kappalejärjestystä vaihtamalla, koska blogissa tuli myöhemmin esiin se, mitä oikeastaan kritisoitte. Toisaalta jäin myös miettimään tarvitsisiko väitteenne johtamiseen tarvitaan erilaisia tapoja, vähän myös perusteluja, vaikka olette varmaan kyllä ihan oikeassa.
    Kaiken kaikkiaan teksti oli sujuva ja kiinnostusta herättävä.
    Palautteen antoi Satu

    VastaaPoista
  2. Saitte Tuohilammen blogin kuulostamaan mielenkiintoiselta, ja se puuttuu erittäin ajankohtaiseen asiaan. Onko koululaitos nykyään ainoastaan koneisto, jonka tarkoituksena on muokata ihmiset jo pienestä pitäen yhteiskunnan akselistoon sopiviksi identiteetöttimiksi suorittajiksi, vai onko koululaitoksen perimmäinen ja tärkein läksy se, että nuoret oppisivat jo varhain ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti? Ehkä tarkoitus on jälkimmäinen, mutta nykyiset toimintamallit kannustavat huomaamatta ensimmäiseen.
    Ronja ja Jenna

    VastaaPoista