Matematiikan opettaja ja
tutkija Laura Tuohilampi peilaa blogikirjoituksessaan ”Talossa ei ole
sammutuspeittoa” suhdettaan oppimiskulttuuriin siinä vallalla olevan
suorituskeskeisyyttä ihannoivaan opetustrendin kautta. Tässä kirjoituksessa
tarkastelemme kriittisesti hänen näkemyksiään perinteisen johtamisen
merkityksestä sekä oppimisprosessiin negatiivisesti vaikuttavia juurtuneita
käytänteitä, jotka osaltaan vaikeuttavat hyvinvoinnin kokemusten saavuttamista
oppimistilanteissa.
Valitsimme
tarkastelun kohteeksi Peruskoulupesula-nimisen tieteellisen blogin, jossa on ”keskustelua
koulusta, koulutuksesta ja näiden tulevaisuudesta”. Mielenkiintoista blogissa
on se, että kuka tahansa voi kirjoittaa sinne ylläpitäjien, Toholammen ja
oppilaanohjaaja Antti Värtön, valvovan silmän alla. Ideana on kannustaa ihmisiä
pohtimaan koulumaailmaan liittyviä epäkohtia ja tuoda mielipiteensä esiin omien
blogikirjoitusten kautta, eikä vain perinteiseen tyyliin muiden kirjoituksia
kommentoimalla. Tekstit ovat mielipidekirjoituksia, joten tieteellistä
argumentointia ei blogissa juurikaan esiinny ja lähteidenkin käyttö on
vähäistä. Blogin tekstit ovat
helppolukuisia, lukijat on huomioitu sopivilla pituuksilla ja sivusto on
visuaalisesti miellyttävä. Kuvitus kuitenkin puuttuu kokonaan, teksteissä
esiintyy paikoin epäjohdonmukaisuutta, mutta yleisilme on hyvä. Nyt keskitymme
valitsemaamme Tuohilammen kirjoitukseen.
![]() |
| Oikeanlainen johtaminen johdattelee yksilön omien oivallustensa äärelle. |
Tekstissään
Tuohilampi ottaa kantaa yksilön omaa ajattelua rajoittavaan johtamiseen ja
korostaa ylhäältä annettujen ohjeiden luonnetta ainutlaatuisten innovaatioiden
taltuttajana. Hän haluaa yksilön
aktiivisesti ja itseohjautuvasti kehittävän eteenpäin jo hänellä olevaa
tietoutta ja visioita, eikä näe johtamista tarpeellisena, eikä edes toimivana
ratkaisuna. Huolenaiheekseen Tuohilampi paljastaa keskusteluyhteyden ja
kuuntelemisen taidon katoamisen, mikä kannustaa yksilöä robottimaiseen
käytökseen, jossa tekemisen ilo väistyy suorituksen tieltä.
Haluamme
nostaa johtamisen käsitteen uuteen valoon ja korostaa tapojen monipuolisuutta
ihmisiä ohjatessa, sillä mielestämme Tuohilampi näkee kontrollin liiankin
kapea-alaisesti: ”Ihmisiä ei itse asiassa kannata perinteisessä mielessä
johtaa, vaan pikemminkin kuunnella. Ihminen haluaa nimittäin tehdä
oivalluksensa itse.” Ajattelutapa on mielestämme hieman vääristynyt ja saa
pohtimaan oman ajattelun ja ohjaamisen vuorovaikutuksellisuutta. Miksi omien
oivallusten tekeminen ja johtaminen pois sulkisivat toisensa? Ehkä ihminen
kaipaakin selkeyttä, suunnannäyttäjää ja johdatusta ideointiprosessiensa
äärelle. Johtajan rooli onkin
mielestämme tarjota erilaisia ajattelumalleja, antaen samalla yksilölle
valinnanvapauden ja mahdollisuuden muokata valmiista rakenteista oman
näköisensä ratkaisun.
Tuohilampi
haluaa nostaa oppilaan ja oppimisen ilon keskiöön korostaen yksilön
itseohjautuvuutta ja valmiutta omaan ajattelutyöhön valmiiden opettajalta
tulevien ehdottomien toimintamallien sijaan. Olemme samaa mieltä hänen kanssa
yhteiskunnan muuttumisesta suorittajuutta ihannoivaksi järjestelmäksi, jossa
oppiminen ja työssä jaksaminen kärsivät, kun innovoinnin vapaus kitketään
strukturoitujen Tuohilammen mukaan ”pakollisten läpikäytävien sisältöjen”
tieltä. Kontrolli, suorittamisen nopeus, kilpailullisuus sekä vertailuissa
menestyminen nousevat keskiöön vieden tilan yksilön itseilmaisun ja luovuuden
vapaudelta. Toimintaa määritellään liikaa ulkoapäin ja se saa näin turhankin
tarkat raamit ympärilleen. Tätä kautta ymmärrämme Tuohilammen negatiivisen
suhtautumisen ihmisten johtamiseen, joka näyttäytyy hänelle uteliaisuuden
taltuttajana sekä ”pänttäämismallin” puolestapuhujana. Sen perusteella ei
mielestämme ole kuitenkaan aiheellista vetää noin yksipuolisia päätöksiä, vaan
nähdä johtaminen laajempana kokonaisuutena ja siirtyä katsomaan sitä uusin
silmin – suunnan näyttäjänä, ei omaa ajattelua rajoittavana ennalta määrättyjen
ideoiden välittäjänä.
Lähteet

Kirjoituksenne blogin kuvaus on mielenkiintoinen ja haukuttelee seuraamaan tuota blogia itsekin. Kuvaus blogissa on vähän liiankin laaja, tulee mieleen, että vastasitte kaikkiin annettuihin kysymyksiin.
VastaaPoistaMinusta blogi komettianne olisi aluksi vaikea lukea ilman, että kävi lukemassa alkuperäisen blogin. Tämä olisi ollut mielestäni helposti muutettavissa kappalejärjestystä vaihtamalla, koska blogissa tuli myöhemmin esiin se, mitä oikeastaan kritisoitte. Toisaalta jäin myös miettimään tarvitsisiko väitteenne johtamiseen tarvitaan erilaisia tapoja, vähän myös perusteluja, vaikka olette varmaan kyllä ihan oikeassa.
Kaiken kaikkiaan teksti oli sujuva ja kiinnostusta herättävä.
Palautteen antoi Satu
Saitte Tuohilammen blogin kuulostamaan mielenkiintoiselta, ja se puuttuu erittäin ajankohtaiseen asiaan. Onko koululaitos nykyään ainoastaan koneisto, jonka tarkoituksena on muokata ihmiset jo pienestä pitäen yhteiskunnan akselistoon sopiviksi identiteetöttimiksi suorittajiksi, vai onko koululaitoksen perimmäinen ja tärkein läksy se, että nuoret oppisivat jo varhain ajattelemaan itsenäisesti ja luovasti? Ehkä tarkoitus on jälkimmäinen, mutta nykyiset toimintamallit kannustavat huomaamatta ensimmäiseen.
VastaaPoistaRonja ja Jenna