VOIKO VAUVAN YHDISTÄÄ RAPUA LOISIVAAN JUURIPÄISEEN? (Julia ja Joona)

Kaiken takana on Loinen blogin nimi kuvastaa kirjoittajansa mielenkiintoa loisia kohtaan.

Kirjoittajana toimii Tuomas Aivelo, ekologian ja evoluutiobiologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa, joka haluaa vapaa-ajallaan seikkailla loisten ihmeellisessä maailmassa ja koota ajatuksensa blogiinsa tiede.fi-sivustolla.

Tavoitteena on jakaa kirjoittajan omia havaintoja ja oppeja erilaisista loisista, kuin myös sivistää lukijaa mielenkiintoisella arjesta poikkeavalla biologisella tiedolla. Kohderyhmäksi voisi tulkita kaikki vähänkin tieteestä ja etenkin biologiasta kiinnostuneet, sekä muuten vain uteliaat ihmiset. 

Blogia lukiessa huomio kiinnittyy siihen, miten rennolla mutta asiantuntevalla otteella Aivelo kirjoittaa ja miten hän osaa säilyttää lukijan mielenkiinnon siitäkin huolimatta, että lukija ei välttämättä muuten ole niin kiinnostunut biologiasta. Aivelo osaa kuitenkin kiteyttää oleellisen tiedon mielekkään pituiseksi jättämättä aukkoja lukijan tulkintoihin.

Aivola selkeästi pyrkii jättämään pois kaiken turhan ja epärelevantin pohdiskelun pois, mutta silti osaa antaa teksteilleen huumoristisen vivahteen joka pitää julkaisut keveinä, mutta silti asiantuntevina ja sivistävinä.

Uuden tutkimuksen tullen bloggaaja kertoo omasta reaktiostaan ja mielipiteistään, kuin myös omista tiedoistaan aiheeseen liittyen, kertoen samalla tutkimuksen virallisista tuloksista.

Otimme kaksi blogitekstiä lähempään tarkasteluun. Päädyimme valitsemaan “Enemmän tai vähemmän väkivaltaisia sikiöitä” ja “Rapu on loiselle vain sukuelinten jatke” tekstit. Valitsimme nämä kaksi tekstiä osittain silkan mielenkiinnon vuoksi, mutta ne olivat myös erinomaisia esimerkkejä kirjoittajalle tyypillisistä teksteistä. Emme valinneet vain yhtä sen takia, että kahden avulla voimme paremmin tuoda esiin kirjoittajan harjoittamaa yhtenäistä kaavaa. Kyseinen yhteys tulee erinomaisesti ilmi näiden kahden tekstin kautta.

Aivelolle tyypillisiä piirteitä on lukijan järkyttäminen tekstien alussa. Hän useinkin väittää tai kommentoi tekstien alussa siten, että jokaisen vielä puhdasta omaatuntoa omaavan mielen maailma järkkyy. Tällaisesta hänelle tyypillisestä tyylistä on malliesimerkkejä puhuminen: “väkivaltaisista sikiöistä” ja puhuminen “lempiloisesta”. Onko normaaleilla ihmisillä lempiloisia, Aivelon mielestä kyllä.

Sikiö-tekstissä Aivola tuo esille konseptin, kuinka vauvatkin voivat toimia loismaisina eliöinä kantajansa sisällä, kun taas Rapu-julkaisussa hän kertoo hänen omasta mielestään mielenkiintoisesta loisesta ja samalla tuo esille loiselle tyypillisiä toimintatapoja. Hänen oma kiinnostuksen loisia kohtaan ajaa hänet rinnastamaan sikiöt loisiin. Tähän hänellä on toki pohjalla kollegansa oppilaan kysymys: “miksi kutsutaan lajinsisäistä loista”. Tähän hän myös itse vastaa: “sikiöksi”. Normaalia tavan tallaajaa varmasti järkyttää tai ainakin äitejä se, että heille kerrotaan loisen kasvavan heidän sisällään. Aivelo osaa siis varsin hyvin tehdä pienestä kysymyksestä todella mielenkiintoisen blogipostauksen.

Yhteys rapuloisen - juuripään, ja vauvan välillä on ainakin se, miten molemmat hyväksikäyttävät ja kuluttavat kantajansa omia resursseja oman etunsa vuoksi. Aivola tuo erinomaisesti esille juuri tämän samankaltaisuuden loisen ja vauvan välillä. Sikiö tekstin hän on kirjoittanut erään kollegansa oppilaan samaan asiaan liittyvän kysymyksen pohjalta: “Mikä on lajin sisäinen loinen?”. Vastauksena hän tähän tarjoaa sikiötä.

Aivelo on siis mielenkiintoinen ja kysymyksiä herättävä bloggaaja. Hän tuo esille sellaisia aiheita, jotka saavat niskavillat nousemaan monelta pystyyn. Näin tehdessään hän myös yllättäen perustelee todella hyvin kaiken järkyttävän sisältönsä ja saakin ne kuulostamaan varsin järkevältä. Lukijalla pysyy mielenkiinto varmasti loppuun asti.

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kaiken_takana_on_loinen/enemman_tai_vahemman_vakivaltaisia_sikioita

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/kaiken_takana_on_loinen/rapu_on_loiselle_vain_sukuelinten_jatke