Hyvinvointia etsimässä (Toni J. & Jenna K.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen nettisivuilla on yhteiskuntapolitiikka
-lehden ylläpitämä blogi, jonka yhtenä osa-alueena on vierailevien
yhteiskunta-alan asiantuntijoiden kirjoittama Yhteiskuntablogiikka.
Siinä kirjoittajina toimivat vaihtuvat tutkijat eri tieteenaloilta,
yhteiskunta-alan asiantuntijat sekä poliitikot, jotka kirjoittavat omista
tutkimuksistaan sekä kaikesta mitä yhteiskuntapolitiikalla voidaan käsittää.
Tässä kirjoituksessa syvennymme Diakonia-ammattikorkeakoulun
tutkimusjohtaja Sakari Kainulaisen kirjoittamaan “Vähättelevätkö sosiologit
onnellisuutta?” -blogitekstiin, jossa hän esittelee hyvinvointitutkimusta sosiologisesta,
psykologisesta sekä taloudellisesta näkökulmasta. Kainulainen korostaa
hyvinvoinnin yhteiskunnallisia puitteita sekä sosiaalista luonnetta: on
rakennettava onnellisuutta tuottava yhteiskunta.
Kainulainen vertailee indikaattoriliikkeen rakennelmia yksinkertaisiin
onnellisuusmittareihin ja esittää myös oman ”patterinsa” hyvinvoinnin
mittaamiseen. Hänen mukaansa onnellisuuden ja tyytyväisyyden käsitteet jäävät
sivuosaan sosiaali-indikaattoritutkimuksen piirissä. Hän ei kuitenkaan ota
esille hyvinvoinnin mittaamisen politiikkaan liittyviä ongelmia. Kirjoituksemme tavoitteena onkin osallistua yhteiskunnalliseen
hyvinvointikeskusteluun muistuttamalla näistä ongelmista. Näkökulmamme
taustalla on ajatus yksilön vapaudesta ja kyvystä päättää omaan hyvinvointiinsa
liittyvistä kysymyksistä.
Mielestämme hyvinvoinnin mittaamiseen ja määrittämiseen liittyy niin
eettisiä kuin tieteenfilosofisiakin ongelmia. Häiriötekijät voivat liittyä
esimerkiksi käsitteelliseen epätarkkuuteen. Vaikka onnellisuus, hyvinvointi ja
tyytyväisyys ovat hankalasti määriteltäviä ja osittain yhteneväisiä käsitteitä,
niitä ei tulisi kuitenkaan käsitellä synonyymisinä. Rakentava poliittinen keskustelu
edellyttää käsitteiden käytön tarkkuutta. Milloin keskustellaan yksilön
hyvinvoinnista ja milloin kokonaisen kansakunnan hyvinvoinnista? On myös
kysyttävä, kenen näkökulmasta hyvinvointia tutkitaan. Yksilön tai yksittäisen
ryhmän näkökulmasta? Tiedeinstituution näkökulmasta? Jonkin puolueen
näkökulmasta?
Ihmisen hyvinvoinnin tutkimiseen
liittyy useita merkittäviä arvovapauskysymyksiä. Otetaan esimerkiksi
hyvinvointimittarin käyttö poliittisena argumenttina. Hyvinvoinnin
subjektiivisen luonteen vuoksi yksilön mahdollisuuksia päättää hyvinvoinnistaan
tulisi lisätä. Hyvinvointiin liittyviä päätöksiä tulisi tehdä enemmän
kansalaisten omasta näkökulmasta kuin esimerkiksi talousperustaisten intressien
pohjalta. Se, mihin tarkoitukseen hyvinvointitutkimus menee, ei ole sivuseikka.
Olisi mielekästä, että ihmiset voisivat mahdollisuuksiensa mukaan
tavoitella hyvinvointia, jonka resurssit ja kriteerit he määrittelevät itse.
Hyvinvointitutkimukseen perustuvan informaation ja valinnanvapauden
avulla ihmiset kykenevät aktiivisesti tuottamaan ja etsimään resursseja
hyvinvoinnilleen. Tämän myötä myös hyvinvointikysymyksiin kohdistuva
poliittinen kiinnostus saattaisi lisääntyä.
Tulisiko hyvinvointimittareita siis käyttää enemmän kansalaisten
informoimiseen kuin poliittisten päätösten argumenteiksi?
Jenna Koistinen, yhteiskuntapolitiikan opiskelija
Toni Jaatinen, filosofian opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti