Kiinnitimme huomiota kirjoitukseen nimeltä Käsi psykologian hunajapurkissa. Postauksessa Teemu Ollikainen kirjoittaa muiden alojen asian tuntijoiden tavasta käyttää psykologista tietoa epämääräisesti ja jopa täysin virheellisesti.
Tiedeyhteisön sisäinen kieli ei ole helposti ulkopuolisten ymmärrettävissä. Psykologit jupisevat kahvihuoneissa, mutta onko kenelläkään aikomustakaan tehdä asialle mitään? Jokaisella tiedeyhteisöllä on varmasti omanlaisensa kieli jota muiden on vaikea ymmärtää. Onkin aiheellista pohtia kenen tehtävä on esittää tieteellinen teksti kaikkien ymmärtämällä tavalla. On kai ilmeistä, että jollei psykologian ammattilainen kykene tuomaan ajatusta maallikolle ei siinä onnistu kukaan muukaan.
Psykologisen tiedon ja taidon ei tulisi Ollikaisen mielestä olla vain psykologien yksityisomaisuutta. Haasteena on miten psykologista tietoa voitaisiin tarjota kansalaisille riittävän yksinkertaisessa muodossa ilman, että perusviesti kärsii. Psykologisen tiedon ei pitäisi jäädä käyttämättä vaan tietoa tulisi pyrkiä tarjoamaan tiedettä rahoittavien kansalaisten hyödyksi.
Ollikainen kirjoittaa aivokuvien viihdekäytöstä, jolla tarkoitetaan aivokuvan käyttämistä osittain perusteetta oman viestin vahvistamiseksi ymmärtämättä ilmiötä kunnolla. Hän itse epäröi aivokuvien käyttöä esimerkiksi omissa esityksissään, koska voisi jäädä “kiikkiin housut nilkoissa” jonkun aiheen paremmin tuntevan edessä. Ollikaisen väite, ettei kuvia tai käsitteitä tule käyttää ilmiötä tuntematta tai turhan päiten, on varmasti kiistaton. Mutta mikä on ihanteellista monitieteellisyyttä ja mikä myötähäpeää tuottavaa uskottavuuden kerjäämistä? Kuka on oikeutettu viittaamaan toisten tuottamiin tutkimustuloksiin, koska aina löytyy joku jolla on enemmän tietoa aiheesta, ja jolle voi jäädä kiinni tietämättömyydestä.
Onko tieteen aina tuotettava konkreettisia todisteita? Ollikainen huomauttaa, että psykologia tutkii ihmisen näkymätöntä puolta, jota ei ole välttämättä mahdollista tai tarkoituksenmukaista mitata tai punnita perinteisin keinoin ainoastaan luonnontieteilijöiden vakuuttamiseksi. Psykologian ilmiöiden laatu huomioiden olisi tärkeää muistaa, että tutkimustuloksen arvo ei riipu aina konkreettisesti mitatuista tuloksista. On tärkeää tuottaa tiedettä yhdistellen monipuolisesti eri tutkimustyyppien ja -alojen antia. Erilaisilla suuntauksilla on omat vahvuutensa ja siksi on turhaa tuottaa vastakkainasettelua esimerkiksi laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välille.
Tieteen tulee olla kaikkien saatavilla, koska tiede ei ole vain tutkijoita varten. Myös psykologian asiantuntijoiden täytyisi kerätä rohkeutensa ja lähteä popularisoimaan tieteenalaansa eikä antaa muiden varastaa parhaita päältä.
Oikein hyvä blogi! Hyvin kritisoitu kirjoittajan blogia ja tuotu omaa näkökulmaa aiheeseen.. Jotkin kohdat jäivät hieman mietityttämään, että miten ne liittyivät tekstiin. Esimerkiksi "Erilaisilla suuntauksilla on omat vahvuutensa ja siksi on turhaa tuottaa vastakkainasettelua esimerkiksi laadullisen ja määrällisen tutkimuksen välille."
VastaaPoistaTekstissä oli hyviä ja hauskojakin virkkeitä, kuten hunajapurkki virke. Mutta tosiaan pääasiassa blogi oli mukavaa luettavaa. t. Sami & Karri