Useimmat meistä ajattelevat olevansa hyvin
ennakkoluulottomia. No, useimmat meistä ovat myös väärässä. Tutustuimme Peruskoulupesula-nimiseen
blogiin, joka käsittelee yleisesti koulua ja koulutusta sekä niihin liittyviä
arvoja ja asenteita. Blogi nostaa esiin ajankohtaisia teemoja ja
koulujärjestelmän epäkohtia kommentoiden niitä kriittisesti sekä herättäen
keskustelua. Postauksia kirjoittavat Alppilan koulun opinto-ohjaaja Antti Värtö
sekä Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Laura Tuohilampi.
Kiinnostuksemme herätti Värtön tiedostamatonta rasismia
käsittelevä teksti ’’En ole rasisti, minä vain syrjin ihmisiä heidän
syntyperänsä mukaan’’. Postauksessaan Värtö tuo muun muassa esiin
hollantilaisissa kouluissa käytössä olevat, oppilaiden valikoitumiseen
vaikuttavat tasokokeet. Kokeiden yhteydessä tehdystä tutkimuksesta käy ilmi,
että opettajat suosittelivat ulkomaalaistaustaisille oppilaille ammatillista
koulutusta teoreettista useammin siitä huolimatta, että he pärjäsivät
tasokokeissa yhtä hyvin kantahollantilaislasten kanssa.
Kantahollantilaislapsille opettajat suosittelivat useimmiten teoreettista
koulutusta.
Värtö uskoo tämän
johtuvan siitä, että opettajat tiedostamattaan pitävät kantahollantilaisia
lapsia kypsempinä ja näkevät ulkomaalaistaustaisten lasten kielitaidon
riittämättömänä teoreettisiin opintoihin. Esimerkki havainnollistaa hyvin sitä,
miten ihmisillä on ennakkoluuloja ja -asenteita muita ihmisiä kohtaan, vaikka
he eivät itse tiedostaisi niitä. Värtö käyttää tässä yhteydessä käsitettä
tiedostamaton syrjintä.
Postaus herättää lukijan pohtimaan omia asenteitaan – Värtön
mukaan kun useimmat ihmiset eivät pidä itseään rasisteina. Kun asiaa ajattelee
tarkemmin, huomaa helposti suhtautuvansa erilaisiin ihmisiin eri tavalla.
Esimerkiksi ikääntyneistä ihmisistä ajatellaan usein, että heille olisi
kohteliasta antaa istumapaikka julkisissa kulkuneuvoissa. Vanhus itse voi tosin
kokea tämän loukkaavana ja leimaavana eikä syyttä; onhan tässä tilanteessa
kohteliaan käyttäytymisen taustalla yleistys siitä, että ikääntyneet ovat jossain
määrin vaivalloisempia. Lisäksi lääkärissä asioidessa ulkomaalaistaustaisen
lääkärin puutteellinen suomen kielen taito saattaa saada kyseenalaistamaan
tämän ammattitaidon siitäkin huolimatta, että itse kokee olevansa ennakkoluuloton.
Värtö esittelee myös opinto-ohjaajien koulutuksessa
esiintyneen monikulttuurisen ohjauksen teorian, jonka perusteella omat
ennakkoluulot täytyy tiedostaa, jotta niistä on mahdollista päästä eroon.
Kirjoittajan sanoja mukaillen kaikilla on ennakkoluuloja ja mitä kovemmin niitä
kieltää, sitä enemmän ne vaikuttavat negatiivisesti. Värtö puhuu
ennakkoluulojen ja oman käyttäytymisen tunnistamisesta erityisesti
koulumaailmassa opettajien keskuudessa, mutta käytäntöä olisi hyvä soveltaa
myös koulun ulkopuolella.
Värtö kehottaa lukijaa rauhassa luettelemaan mielessään
erilaisia ihmisryhmiä somaleista virolaisiin ja lihavista teineihin. Jos jonkin
ryhmän kohdalla uskoo olevansa täysin ennakkoluuloton, on Värtön mukaan
epärehellinen itselleen. Hän taitaa olla oikeassa. Omien ennakkoluulojen
tunnistaminen on pelottavaa, mutta samalla vapauttavaa. Niiden tiedostamista
voi onneksi harjoitella ja näin muokata omaa ajatteluaan suvaitsevammaksi.
Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja on hyvä ottaa huomioon, että niitä voi
herätä hyvinkin läheltä – myös minusta ja sinusta.
Erittäin mielenkiintoinen teksti ja on sääli sanoa, että kyseistä ilmiötä ilmenee suomessakin. Vaikka ennakkoluuloille ei voi välttämättä mitään jos ne ovat alitajuisia, pitäisi pyrkiä sulkemaan pois sellaisten lähteet etteivät ne pääse syntymään kenelläkään. Valitettavasti media ja esimerkiksi elokuvatkin voivat lähettää tämmöisiä alitajuisia viestejä, jotka sitten muodostavat ennakkoluuloja ihmisissä niitten tietämättä. Toivottavasti tilanne kehittyisi parempaan päin, sillä kenelläkään ei ole valtuuksia päättää taustojaan, vaan heille pitäisi tarjota tasa-arvoisia mahdollisuuksia menestyä elämässään ja mieluiten sellaisten asioitten parissa, jossa he ovat kyvykkäitä ja kokevat ne mielekkääksi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoitus aiheesta, jota harvemmin tulee pohdittua! On liian helppo todeta itselleen olevansa ennakkoluuloton ja laskea tietyissä tilanteissa ilmenevä epäluuloisuus jonkin helpommin hyväksyttävän seikan, kuten puutteellisen kielitaidon syyksi. Varmasti kehittämisen paikak itse kullekin, ja lähdebloginen vaikuttaa hyvältä apuvälineeltä tähän.
VastaaPoistaIida
Teksti herätti pohtimaan omaa suhtautumista ja ennakkoluuloja!
VastaaPoistaTämä on aina ajankohtainen ja tärkeä aihealue. On totta, että itse huomaan usein olevani ennakkoluuloinen, ainakin lievästi, vaikka uskottelen itselleni olevani hyvin suvaitsevainen kaikkia kohtaan. Kun tarkemmin ajattelen asiaa, niin pohjalla on monesti pelko ja epävarmuus vieraanoloista henkilöhahmoa kohtaan. Jos olen päässyt esimerkiksi juttelemaan henkilön kanssa, joka ensin on vaikuttanut arveluttavalta, ovat ennakkoluulot hälvenneet. - Tuija K. -
VastaaPoistaTodella mielenkiintoinen teksti! Harvemmin sitä itselleen tunnustaa, että asia saattaisi olla näin: minullakin saattaa olla piiloennakkoluuloja. Kun asian tiedostaa, voi sille tehdä jotain, kuten mainitsitte postauksenne lopussa. Mainitsitte hyviä esimerkkejä käytännön tilanteista, joissa ennakkoluulot ilmenevät. Aloin pohtia tuota Hollanti-esimerkkiä: päteekö sama Suomessakin? Vaikuttaako oppilaan etninen tausta opettajan tiedostamatta hänen antamiinsa arvosanoihin?
VastaaPoista-Eveliina P.
Tekstin otsikko herättää heti hyvin lukijan mielenkiinnon. Teksti käsittelee ihmisten ennakkoluuloja muutaman hyvin kuvaavan esimerkin avulla. Itse blogin kirjoittajista ja tekstien tyylistä ei kuitenkaan ole paljon kerrottu. Teksti etenee nopeasi blogin kirjoittajan erään tekstin pariin ja yleistietoa blogista ei ole paljon. Asia kuitenkin tulee selväksi lukijalla mielenkiintoisten esimerkkien avulla. Lisäksi kirjoittaja saa lukijan myös oikeasti ajattelemaan ennakkoluuloja ja miten ne näkyvät omassa elämässä. Kaikenkaikkiaan todella hyvä teksti!
VastaaPoista