Tarkastelen tässä
kirjoituksessa Psyjuridica OY:n sivujen ylläpitämää blogia. Psyjuridica on
yritys, joka on tuonut psykologiset ja juridiset palvelut asiantuntevasti
yhteen ja yrityksen blogin kirjoittajat ovat Psyjuridican henkilökuntaa. Blogi
käsittelee mm. oikeuspsykologiaan, rikollisuuteen ja lainvalvontaan liittyviä
asioita erinäisiä tutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä hyväkseen käyttäen.
Monet teksteistä
keskittyvät ajankohtaisiin tai keskustelua herättäviin aiheisiin tarkastellen
niitä psykologisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta. Ensimmäinen kirjoitus on
julkaistu lokakuussa 2012 ja kirjoitusten julkaisutahti vaihtelee kahdesta
kolmeen viikkoon. Kirjoittajia on useita, mutta suurimman osan julkaisuista on
kirjoittanut oikeuspsykologian dosentti ja erityistason psykoterapeutti Helinä
Häkkänen-Nyholm.
Päätin tarkastella
lähemmin Häkkänen-Nyholmin 23.08.2016 julkaisemaa tekstiä Mies, joka ei osannut sanoa ”anteeksi”, sillä vaikka aihe onkin
vähän puhuttu, on ilmiö itsessään hyvin arkipäiväinen. Kirjoittaja tuo esille kohtaamansa tilanteen
vastaanotolleen saapuneesta peliriippuvaisesta miehestä, joka ei kykene
pyytämään vaimoltaan anteeksi. Päällimmäisenä tekstistä välittyy ilmiön
herättämä hämmästys ja sen käsitteleminen poikkeavana ominaisuutena.
Kirjoittaja mainitsee
anteeksipyynnölle kolme tärkeintä merkitystä. Ensiksi anteeksipyytäjä näyttää,
että pystyy tunnistamaan tilanteet, joissa on väärässä ja loukannut toista.
Kyse on siis oman tunneälynsä todistamisesta. Toinen tärkeä merkitys liittyy
anteeksipyytäjän haluun huolehtia loukatun hyvinvoinnista. Anteeksipyytämällä
pyritään vastapuolen psyykkisen toiminnan edistämiseen ja osoitetaan oma
kykeneväisyys kantaa vastuuta teoistaan. Kolmantena Häkkänen-Nyholm mainitsee
anteeksipyynnön ennaltaehkäisevän vaikutuksen. Oikealla toiminnalla estetään
tilanteen riistäytyminen suuremmaksi konfliktiksi.
Anteeksipyytämisen
vaikeutta Häkkänen-Nyholm käsittelee tekstissään hyvin pintapuolisesti, ehkä
pitääkseen blogitekstin miellyttävän pituisena lukea, jättäen radikaalimmat
näkökulmat tarkastelun ulkopuolelle. Kirjoittajan tarjoamat syyt tämän lyhyen
sanan sanomisen mahdottomuudelle koskevat pääosin anteeksipyytäjän
välinpitämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä, huonoa itsetuntoa ja alemmuuden
tunnetta tai ylpeyttä. Teksti siirtyykin nopeasti kuvailemaan
anteeksipyytämisen tärkeyttä ja mm. sitä, kuinka se vapauttaa anteeksiantajan
tilanteeseen liittyneistä negatiivisista tuntemuksista ja muistoista.
Blogitekstiin tuo uuden
näkökulman nimimerkillä Unicorn kommentoinut lukija. Hän ottaa esille
kirjoittajan pohtimien syiden vajavaisuuden. Unicorn kehottaa tarkastelemaan
henkilön omaa historiaa käyttäen esimerkkinä miestä, jolle anteeksipyytäminen
oli vaikeaa koettuaan lapsena perheväkivaltaa: isä aneli anteeksiantoa, mutta
kuitenkin löi aina uudelleen. Kommentti on osuva, Häkkänen-Nyholm kun tyytyy
ympäripyöreisiin ja helposti yleistettäviin syihin.
Kuten Häkkänen-Nyholm
kertookin tekstissä, anteeksipyytämisellä on suuri rooli sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa. Kykyä pyytää anteeksi pidetään ihmisen synnynnäisenä
ominaisuutena tai yhtenä hyvän kasvatuksen indikaattoreista. Sen ajatellaan
kertovan hyvästä itsetunnosta ja inhimillisyydestä. Häkkänen-Nyholm liittää
anteeksipyytämisen vastuunkantoon ja tunneälyyn, pyytämällä anteeksi henkilö
osoittaa ymmärtävänsä tilanteen ja ottaa vastuun käyttäytymisestään.
Anteeksipyytämisen tärkeyttä opetetaan lapsille pienestä pitäen. Kuitenkaan ei
saisi unohtaa sanan perimmäistä tarkoitusta. Unicornin kommenttiin viitaten, se
menettää nopeasti merkityksensä väärin käytettynä. Anteeksipyydettäessä on
tärkeää, että anteeksiantaja kokee pyytäjän olevan tosissaan ja tarkoittavan
sanomaansa. Tavan ja muiden painostuksen vuoksi tehty merkityksetön
anteeksipyyntö voi jopa pahentaa tilannetta aiheuttaen esimerkiksi luottamusongelmia
ihmissuhteissa.
Anteeksipyytäminen ei mielestäni ole todellakaan merkki
luovuttamisesta, heikkoudesta tai alistumisesta. Rehellisesti tehtynä se on
näiden kaikkien vastakohta toimien osoituksena hyvästä itsetunnosta ja osapuolten
välisestä luottamuksesta. Tapahtumassa myös anteeksiantajalla on tärkeä rooli.
Anteeksiantaja ei saa sortua painostamiseen, ehtojen sanelemiseen tai muuhun
anteeksipyytäjää alistavaan käytökseen. Rehellisyys on välttämätöntä tässäkin
päässä, jos loukattu ei ole oikeasti valmis antamaan tapahtunutta anteeksi,
asia nousee helposti pian uudestaan esille. Mielestäni anteeksipyyntö ja -anto
ovat merkki asian loppuun käsittelystä.
”Mies, joka ei osannut
sanoa ”anteeksi”” tuo hienosti esille arkipäiväisen, mutta hyvin tärkeän ja kauaskantoisen
teeman. Päällisin puolin pieneltä tuntuvat ongelmat anteeksipyytämiseen
liittyen voivat johtaa ajan myötä johonkin paljon suurempaan. Tekstissä
käytetyssä esimerkissä ongelma johti avioparin eroon. Teksti on lyhyt ja
ytimekäs. Joiltain osin se on sisällöltään hyvin suppea, mutta onnistuu silti,
tai ehkä juuri siksi, herättämään lukijassa paljon ajatuksia.


Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaAnteeksipyytäminen on mielenkiintoinen aihe ja jokainen osaa varmasti jollain tapaa samaistua niin anteeksipyytäjän kuin anteeksiantajan rooliin. Tekstissä esiin nousevat erilaiset syyt ja huomioon otettavat asiat anteeksipyytämiseen liittyen ovat jotain jota monen ihmisen soisi pohtivan edes joskus.
VastaaPoistaJuurikin anteeksipyynnön saaminen tuntumaan vilpittömältä on erittäin tärkeää sillä ilman sitä on anteeksipyyntö käytännössä merkityksetön. Itse näen anteeksipyytämisen olevan aina enemmän anteeksipyytäjän etujen mukaista enkä niinkään anteeksiantajan. Aiheesta voisi keskustella ja kirjoittaa täältä maailmanloppuun saakka mutta tämä kirjoitus oli loistava johdatus aiheeseen.
~Lukin
Hyvää kritiikkiä alkuperäistekstiin. Anteeksipyytämisen vaikuden syitä olisi mielenkiintoista analysoida lisää. Osittain ne ovat varmasti kulttuurisia/kielellisiä. Itselleni on ainakin helpompi sanoa sori kuin anteeksi, varmaankin englannin kielen ja sen kulttuuriperinnön vuoksi.
VastaaPoistaAnteeksipyytelemisen tuleminen tavanmukaiseksi oikean tunteen sijaan on mielenkiintoinen pointti. Varmasti keskeinen anteeksipyytelemisen vaikeus on todellisen tunteen myöntäminen ja julkilausuminen.
Nykymaailmassa anteeksipyytäminen tuntuu olevan kiven alla, sitä on vaikea antaa edes ilmein tai elein. Teksti oli hienosti tiivistetty ja alkuperäisestä annettu kritiikkiä. Hienoa työtä!
VastaaPoistaTiina M.
Hyvä aihe.Teitä on ollut kaksi kirjoittamassa tekstiä, joten käyttäisin me muotoa minä muodon sijasta.
VastaaPoistaJonna
Ihmiset eivät usein tiedosta tehneensä väärin, tai eivät vain halua tunnustaa sitä itselleen. Vaikka ei haluta loukata toista, niin anteeksi pyytäminen voi jäädä tekemättä oman kuoren suojaamiseksi. Anteeksi pyytäminen on helpompaa tämän tekstin luettua. Kiitos siitä :)
VastaaPoistaRoosa F.
Hyvä aihe ja hyvin kirjoitettu teksti. Tätä lukiessa alkoi oikeasti miettimään, kuinka pyydetään oikein anteeksi. Oikein silmiä avaava kirjoitus.
VastaaPoista-Toni T.