Arvoa ei voida mitata rahassa (Anna ja Saila, Helin ryhmä)

Arvoa ei voida mitata rahassa

Tässä tekstissä havainnoimme blogitekstin tieteellisyyttä ja pohdimme kirjoittajan tapaa argumentoida omassa tekstissään. Tarkastelemme myös lähemmin yhtä kolumnia, ja otamme kantaa siinä käsiteltävään aiheeseen. Tiedetoimittaja ja tiedekirjailija Jani Kaaro kirjoittaa kolumneja Helsingin Sanomiin. Hänen kolumniensa tavoitteena on ottaa kantaa ja herättää keskustelua ajankohtaisista asioista. Blogin kohteena ovat työikäiset, ajankohtaisista, usein yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet ihmiset. Kolumnit ovat melko kantaaottavia, sisältäen suoria väitteitä, kritiikkiä sekä värikästä kieltä. Monissa Kaaron kolumnien alussa on johdatteleva tarina, joka kiinnittää lukijan huomion tekstin aiheeseen.

Kolumnissa ”työttömiä nöyryytetään ja heiltä viedään ihmisarvo” Kaaro pohtii, kokevatko työttömät, ettei heitä kunnioiteta, koska heillä ei ole työtä.  Mielestämme kolumnin otsikko on hieman harhaanjohtava, koska hän käsittelee sen aihetta vasta aivan kolumnin lopussa. Kolumnissa on johdatteleva tarina, jossa hän mainitsee floridalaisen pojan Bernardin, joka taisteli mustille äänioikeuden, koska oli rohkea ja pääsi nöyryytyksen yläpuolelle. Hänen johdatteleva tarinansa ei liity suoranaisesti työttömiin, vaan lähinnä ihmisarvoon. Ehkä hän antaakin tällä lukijoille mahdollisuuden pohtia itse työttömien ihmisarvoa. Tämä kolumni on herättänyt myös eniten keskustelua (279 kommenttia). Kommentit ovat usein pitkiä, kantaaottavia ja hyvin perusteltuja. Kommentit ovat asiallisia, hyvä kielisiä keskusteluja lukijoiden välillä. Blogissa on myös mahdollisuus antaa palautetta kommenteista: Samaa mieltä: Kyllä/ Ei, Hyvin argumentoitu: Kyllä/Ei.  Kaaron kolumneissa lähdeviitteitä ei ole lainkaan merkitty, vaan kolumnissa mainitaan esimerkiksi epämääräisesti “tuhansista” ihmisistä, jotka epäilevät, etteivät ikinä saa työpaikkaa. Kolumni on enemmän kantaaottava kuin tieteellinen.  

Kuten aiemmin mainitsimme, ihmisiä ei kunnioiteta, kun heillä ei ole työtä. Kaaron sanoja mukaillen, ”ansaita tarkoittaa että on jonkin arvoinen”. Pohdimme sitä, miksi vielä nykyäänkin arvostus koetaan vasta sitten, kun ihmiset menestyy työelämässä?  Ansaitsemmeko arvon vain rahan, varallisuuden tai menestyksemme perusteella? Jokaisella tulisi olla samanlaiset oikeudet ja arvot riippumatta siitä, kuinka paljon ansaitsee työtä tekemällä tai työttömänä. Kuinka saada arvo nyky-yhteiskunnassa, jossa arvostetaan menestymistä - työttömät syrjäytyvät yhä enemmän ja kokevat etteivät ansaitse kunnioitusta muilta. Tällöin myös kunnioitus itseään kohtaan laskee, koska eivät pärjää yhteiskunnassa niin kuin yhteiskunnassa oletetaan. Yhteiskunnassa ajatellaan työn olevan itsestäänselvyys ja jos työtä ei ole, ihminen kokee helposti tulevansa nöyryytetyksi.

Kaaron tarina Bernardista ja hänen kokemuksestaan osoitti sen, että yhteiskunnassa tulee olla rohkea, jotta voisi nousta nöyryytyksen yläpuolelle. Bernard ei lannistunut, vaikka häntä yritettiin nöyryyttää. Kaaro toteaakin kolumnissaan, että ihminen tietää, mitä hän ansaitsee vasta sitten, kun hän kunnioittaa itseään. Bernard tiesi ansaitsevansa parempaa, ja sen seurauksena hän oli vaikuttamassa siihen, että mustat saivat äänioikeuden.

Ihminen ansaitsee arvoa ja kunnioitusta muullakin tavalla kuin työtä tekemällä. Työtön on paljon muutakin kuin pelkästään työtön. Työttömällä voi olla elämässään paljon arvokkaita ja arvostettavia asioita, kuten perhe, harrastukset ja erilaiset taidot. Työtön ei tarkoita sitä, että olisi epäonnistunut elämässään. Päinvastoin työtön on saattanut saavuttaa monia muita tärkeitä ja arvokkaampia asioita kuin rahaa. Kun ihminen osaa arvostaa omaa itseensä ja elämäntapaansa, myös muut ihmiset arvostavat häntä. Ansaitseminen työelämässä ei määrittele ihmisarvoa, vaan arvostus lähtee ihmisestä itsestään. Vaikka raha onkin arvon mitta, se ei kuitenkaan määrittele ihmisarvoa.

Kuva: http://julliengordon.com/salary-vs-self-worth-how-to-know-how-much-you-are-worth

Anna ja Saila