Tieteen värikkäät kasvot, Anna Zhidkikh & Laura Seppä

Tiedätkö, kuinka monta alalajia kirahvilla on? Tai voiko loinen muuttaa ihmisen käyttäytymisen? Mikä on median rooli tieteellisissä tutkimuksissa? Näitä asioita pohtii ekologian ja evoluutiobiologian tutkija Tuomas Aivelo hänen Kaiken takana on loinen- blogissa, joka löytyy Tiede-aikakauslehden verkkosivustolta. Blogin kirjoittaja opiskeli Helsingin Yliopistossa 2003-2015 välisenä aikana ja sai sieltä tohtorin tutkinnon. Nykyään hän on tutkijana Zürichin yliopistossa, jossa hänen tutkimuksensa ja  tutkijaryhmän rahoittaa Suomen Kulttuurirahasto.

 Blogi on suunnattu erityisesti perimästä, mikrobeista ja evoluutiosta kiinnostuneille, mutta se voisi sopia muillekin lukijoille, koska se myös käsittelee paljon ajankohtaisia, poliittisia ja tiedeyhteisöllisiä aiheita. Esimerkiksi Aivelo pohtii Nobel-palkintojen saajien sukupuolijakauman, tutkimusten rahoittamisen ja lukion opetussuunnitelman merkitystä. Blogissa ei pelkästään tuoda esille uusia tutkimustuloksia, vaan lisäksi kritisoidaan ja analysoidaan niitä kirjoittajan pohjatietojen ja näkemysten perusteella.

 Kiinnostavinta blogissa on erityisesti se, että hyvin tieteellisten ja asiapohjaisten kirjoitusten rinnalla esiintyy yhteiskunnalliset, uutisartikkeleiden kaltaiset aiheet, joita voivat kommentoida muutkin kuin tiedeyhteisön jäsenet eli varsinaista perehtymistä aiheeseen ei tarvita. Nämä aiheet nimittäin herättävät enemmän keskustelua blogin kommenttiosiossa.

 Kirjoitustyyliltään blogi on selkeä, mutta kirjoittaja tuo omaa persoonaansa tekstiin värikkäillä sanoilla ja mielipiteillä. Aivelo käyttää monipuolisia lähteitä, kuten tieteellisiä artikkeleita, tutkimuksia, uutisia ja verkkosivustoja, mutta löytyy muitakin blogeja, mielipidekirjoituksia ja kolumneja. Kirjoittaja esittää lähteiden avulla tutkimustietoa, ja niiden pohjalta jäsentää tekstin  mielekkääksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Blogin postaukset ovat piirteiltään sekä tiedepohjaista ja asiantuntevaa että mielipidepohjaista ja kritisoivaa.

 Otimme syvempään tarkasteluun “Strategista tutkimusta tiedotustilaisuudella”-blogitekstin, jossa Aivelo näkee ongelmana, että tutkijat käyttävät mediaa julkisuuden saavuttamiseksi ja markkinointimielessä. Hänen mielestään tulisi painottaa avoimen tiedon eli tiedeyhteisössä tapahtuvaa keskustelua: keskeisessä asemassa pitäisi olla tietojen analysointi ja tiedeyhteisön vertaisarviointi. Median rooli on tässä prosessissa toimia tiedon välittäjänä.

 Lähteinä kirjoittaja käyttää erilaisia uutissivustoja, kuten Helsingin Sanomat ja svt.se, sekä erilaisia verkkojulkaisuja ja tutkimustuloksia, jopa twitter-julkaisua. Lähteet eivät olleet tutkimustuloksiin perustuvat, mutta uutisena teksti ei edellyttänyt tätä niin suurissa määrin: Aivelo käyttää lähteitä esimerkkinä aiheesta, joiden avulla hän kuvaa ilmiötä ja tukee oman väitteensä.

 Postauksessa näkyy sekä hyviä että huonoja verkkotekstin piirteitä. Yksi niistä on intertekstuaalisuus, joka ilmenee kirjoittajan pyrkimyksessä yhdistää tekstiä kokonaisuudeksi erilaisten lähteiden avulla. Kappaleiden lyhyys helpottaa lukemista, mutta tekstiä ei pysty tyypillisten verkkojulkaisujen tavoin vain silmäillä läpi. Toisin sanoen blogikirjoitus vaatii paneutumista ja jonkinlaista perehtymistä. Aivelo ei käytä paljon kuvia tai videoita tekstin lisäksi. Tekstissä löytyy hienompia ja tyyliltään vapaita ilmaisuja, mutta enimmäkseen se on vaikealukuinen johtuen pitkistä sanoista ja lauseista. Blogitekstin otsikko ei ole sellainen, että se houkuttelee lukijaa tekstin pariin, vaikkakin se informoi hyvin kirjoittajan käsiteltävästä aiheesta.

Artikkelissa tapahtuu aiheen vuoksi Aivelon näkökulmasta poikkeavaa keskustelua: esimerkiksi yksi blogin vierailija nostaa esille median valta-aseman ja jopa syyllistää sitä, sillä “media on se joka päättää, mikä nousee keskustelunaiheeksi.” Toinen taas ei edes näe keskusteluaiheen ongelmaa, vaan näkee median mahdollisuutena. Hän lisäksi ei epäröi kritisoida  blogipostauksen esimerkkejä. Aivelo jatkaa aiheen pohtimista kommenttiosiossa muiden kommenttien kirjoittajien kanssa. Kaiken kaikkiaan, kirjoitus kannustaa pohtimaan tiedeyhteisön arvoja ja toimintaperiaatteita eri näkökulmista.