Kenen ääni kuuluviin mediassa? – Sukupuolittunut media tasa-arvokeskustelun teemana (Sara A. ja Tanja V.)

Suomi, tuo tasa-arvon mallimaa – vai onko? Aihetta tarkastellaan median sukupuolittuneisuuden valossa Antroblogin Suomalaisuuden sukupuoli -kirjoituksessa. Valtiotieteiden maisterit Ninnu Koskenalho ja Saara Toukolehto pureutuvat aiheeseen Arman Alizadin dokumenttisarja Arman Pohjantähden alla innoittamina. Sarjassa nostetaan esille tärkeitä yhteiskunnallisia asioita ja samalla herätetään aiheeseen liittyen keskustelua. Koskenalho ja Toukolehto tekivät huomion, että suomalaisuutta tarkasteltiin sarjassa erittäin sukupuolittuneesti, pääsääntöisesti miesten näkökulmasta. Lähempään tarkasteluun he ottivat sarjan viimeisen jakson, joka käsitteli suomalaisuutta. Suomalaisuus kuitenkin tuotiin esille pääasiassa miesten toiminnan ja äänen kautta.

Antroblogi on suomalaisten antropologien ja muiden kulttuurin tutkijoiden kirjoittama tiedeblogi, jossa kommentoidaan suomalaisille läheisiä aiheita antropologian näkökulmasta ja tuodaan samalla monipuolisesti esille myös antropologiaa alana sekä sen tutkimusta. Tavoitteena on alan ja aiheiden esittely kiinnostavasti ja helppolukuisesti laajalle yleisölle. Monipuolisuutensa puolesta blogi vetääkin varmasti monia puoleensa. Tieteellisyys ilmenee blogissa kirjoittajien viitatessa tutkimuksiin ja nojatessa aiempaan olemassa olevaan tietämykseen aiheesta. Teksteihin on upotettu linkkejä, jotka vievät lähteisiin, ja kirjoituksien lopussa on lähdeluettelo sekä mainintaa kirjoittajien taustasta: opinnoista ja aiemmasta kokemuksesta tieteen saralla. Aivan täysin tieteellisiin kaavoihin kangistuneita kirjoitukset postaukset eivät kuitenkaan ole. Kirjoittajat tuovat usein esille omaa persoonaansa puhuen itsestään sekä ottaen rohkeasti kantaa tarkastelemiinsa aiheisiin. Myös Koskenalhon ja Toukolehdon tekstissä kirjoittajien oma maailmankuva näyttäytyi hyvin aiheen tarkastelunäkökulman myötä.

Kun ajatellaan suomalaisuutta ja Suomea, on kuva historiasta aina ollut sävyltään hyvin miehinen: miehet ovat rakentaneet Suomen ja kehittäneet siitä toimivan yhteiskunnan. Läpi historian ovat suomalaisten suurmiesten taustalla kuitenkin vaikuttaneet voimakkaat naiset, joiden saavutuksista ei puhuta samoin kuin miesten osalta. Naiset ovat olleet merkittävässä roolissa kaikissa historian vaiheissa, mutta kuten Koskenalho ja Toukolehto toteavat, on suomalaisella kulttuurisella maailmankuvalla syvät patriarkaaliset juuret, jotka vaikuttavat edelleen sukupuolittuneisiin käsityksiin yksilöiden rooleista ja mahdollisuuksista. Naiset ovat olleet aina sivurooleissa tai tarinan täytehahmoina, vaikka todellisuudessa heillä olisi ollut merkittävämpikin asema. Myös mediassa sukupuoliroolit ovat useimmiten esitetty samoja maneereja toistaen. Tyypillisimmillään nainen kuvataan miehen rinnalla heikkona ja viattomana, suojelua tarvitsevana, puhtoisena hahmona ja mies taasen uljaana, vahvana ja pelottomana taistelijana, päätöksiä tekevänä osapuolena sekä tarinan sankarina.

Mediassa esitetyillä roolijaoilla on valtaa. Niiden avulla voidaan esittää tietynlaisia toimintamalleja ja tuoda niitä lähelle ihmisiä. Koskenalhon ja Toukolehdon tekstissä keskitytään käsittelemään aihetta pääasiassa vain Arman Pohjantähden alla -sarjan suomalaisuutta käsittelevän jakson osalta, eikä vastauksia suomalaisen mediamaailman sukupuolijakoon liittyviin kysymyksiin sen laajemmin lähdetty etsimään. Aiheen syvemmässä analyysissä tulisi tarkastella myös muita medioita ja sitä, kuinka median sukupuolittuneisuus näkyy mediassa yleisesti, laajemmasta perspektiivistä katsottuna. Ajatuksia yleisistä näkemyksistä median sukupuoliroolituksista heitellään ilmaan, mutta ilman mitään konkreettisia esimerkkejä. Kuitenkin tekstissä viitataan vahvasti tiedemaailmaan ja nostetaan esille esimerkiksi ansioitunut ja arvostettu sukupuolten tutkija Judith Butler sekä hänen ajatuksiaan. Butler esimerkiksi on esittänyt, että sukupuoli on jotain, mitä esitetään tekojen kautta. Tietynlaiset toimintamallit myös luovat käsityksiä sukupuolten välillä vallitsevista roolijaoista.

Kuva: Pixabay

Kuten monet muutkin asiat länsimaisessa kulttuurissamme, ovat myös mediasisällöt pitkälti valkoisen miehen näkökulmasta tuotettuja. Nykypäivänä näihin asioihin kuitenkin kiinnitetään varmasti enemmän huomiota kuin koskaan aiemmin. Viime aikoina on pyritty edistämään sukupuolineutraalia viestintää sekä tuotu aihetta tapetille erilaisten mediakampanjoiden avulla. Vaikuttaakin, että sukupuolineutraalius on muodostunut monelle suomalaiselle merkittävimmin nykypäivän tasa-arvoa ja yksilönvapautta edustavaksi asiaksi. Aihe herättää runsaasti julkista keskustelua ja myös useat julkisuuden henkilöt ovat ottaneet kantaa siihen liittyen. Sukupuolten välisiin tasa-arvokysymyksiin pohjautuva aatesuunta, feminismi, ja etenkin sen kolmannen aallon ilmentymä, niin sanottu postmoderni feminismi on kasvattanut suosiotaan yleisesti myös nuoremman väestön keskuudessa. Tähän osaltaan ovat varmasti vaikuttaneet kyseisen aatteen puolesta puhujat, nuorten esikuvat, kuten laulajat ja muut viihdemaailman henkilöt.

Yhä useammin mediassa nähdään suorapuheisia naisia, vahvoja persoonia, jotka uskaltavat ottaa sen mikä heille kuuluu ja jotka uskaltavat tuoda mielipiteensä julki. Kuten Koskenalho ja Toukolehto mainitsevat, ihmiset vielä nykypäivänäkin lähtökohtaisesti kiinnittävät enemmän huomiota miesjournalistien tekemisiin. Tästä syystä naisten on ikään kuin todistettava enemmän osaamistaan, shokeerattava naiselle epätyypillisellä käyttäytymisellä ja altistettava itsensä valtavalle kritiikille ja paheksunnalle. Tästä esimerkiksi nostaisin toimittaja Maria Veitolan, joka rikkoo määrätietoisesti kaikkia perinteisen naiskuvaston luomia käsityksiä ja kyseenalaistaa vallitsevia naiseuden tai sukupuolittuneisuuden määritelmiä.

Kuva: Pixabay

Ongelmallista sukupuoliroolitetussa ajattelussa on myös se, että ollakseen jotain tai tehdäkseen jotain tiettyjä asioita, pitäisi joko kuulua määrättyyn sukupuoleen tai sitten toimia sen sukupuolen toimintatapojen mukaisesti. Tyttö, joka harrastaa perinteisesti poikien harrastuksiksi ajateltuja lajeja, on joko ‘poikamainen’ tai ‘poikatyttö’. Yleensä suomalaisessa, miehisessä maailmassa tällainen poikien toimintakulttuurin tavoitteluna pidetty toiminta on nähty viattomana ja söpönä, kun taas vastaavasti poikien toimiminen vastoin perinteisiä poikien toimintatapoja, on nähty poikkeavana ja kummallisena. Molemmat nämä ajattelutavat tukevat sitä näkemystä, että sukupuoli määrittää yksilön roolia yhteiskunnassa ja että miessukupuoli on  edelleen arvoasteikolla korkeimmalla. Toimintatapoja voidaan muuttaa, mutta ajattelutavat ovat lapsuudesta asti opittuja,  ja siksi hitaasti muutettavissa olevia. Se, millainen mielikuva meille jostakin asiasta ensimmäisenä, spontaanisti syntyy, on sisäsyntyinen ja vaatii pitkän prosessin muuttuakseen.

Koskenalhon ja Toukolehdon tekstistä huokuu nykypäivän sukupuolisensitiivisyys ja liberaali maailmankuva. Aiempien sukupolvien edustajille esimerkiksi ei välttämättä oitis avaudu mitä tarkoitetaan, kun puhutaan ‘oletetusta sukupuolesta’ tai ‘sukupuolibinääristä’. Tekstissä pohditaan millaisia vaikutuksia sukupuoliroolien leimaavuudella ja erilaisilla niihin liittyvillä oletuksilla on. Esiin nostetaan myös seikka, että tuolloin ongelma ei kosketa ainoastaan naisia, vaan esimerkiksi sanonnalla ‘miehet eivät itke’ luodaan tietynlaista mieskuvaa ja sanotaan rivien välissä paljon sukupuolten välisistä eroista. Usein sukupuolikeskusteluissa esiin nostetaan epäkohtia naisten asemasta tai roolista yhteiskunnassamme ja ajattelumaailmoissamme. Kuitenkin tasa-arvo on kaikkia koskettava asia ja toteutuakseen sen tulisi olla kaikille yhtä oikeudenmukainen.

Mutta onko aiheesta käytävä keskustelu kuitenkin itsessään tasa-arvon edistämiseen pyrkivän toiminnan paradoksi? Julkinen keskustelu kaikille kuuluvasta aiheesta, sukupuoliin liittyvästä tasa-arvosta, on ajoittain vaarassa muuttua vallan ja epäoikeudenmukaisuuden näyttämöksi, jossa vallan välineenä toimii aiheeseen liittyvä terminologia. Kenellä on oikeus määrittää kuka saa puhua ja kuinka puhutaan? Mikäli et hallitse aihepiirin vallitsevaa diskurssia, puhetapaa ja sanavalintoja, et ole oikeutettu tuomaan mielipidettäsi esille. Nykypäivän keskustelut näyttäytyvät ajoittain julmasti ulkopuolelleen rajaavina, detaljeihin takertuvina ja ihmisiä eriarvottavina. Sosiaalinen media on tehnyt tästä helppoa: yksi virheellinen sanavalinta ja sinut on pudotettu pois keskustelusta, sinua ei kuunnella. Yksi virheellisesti käytetty termi voi leimata sinut asiasta tietämättömäksi. Kielellä on valtaa. Mikäli puheenvuoron saa ainoastaan rajattu ryhmä ja muut suljetaan ulkopuolelle, käy keskustelu helposti sisäänpäin lämpeneväksi, samankaltaisten mielipiteiden omaavien selkään taputteluksi.

Kuva: Pixabay

Näin myös aiheeseen liittyvien tekstien toivoisi olevan helposti avautuvia. Koskenalho ja Toukolehto eivät tekstissään sorru rajaamaan sitä vaikeasti ymmärrettävien termien myötä vain tietylle kohderyhmälle, vaan he tuovat asiat esille hyvin yleistajuisesti. Myös lukijat, joille median sukupuolittuneisuuteen liittyvät asiat eivät ole entuudestaan tuttuja, pääsevät kiinni aiheeseen. Teksti innostaa pohtimaan aihetta syvemmin ja nostaa sitä tasa-arvoon liittyvien keskustelujen  ajankohtaiseksi teemaksi. Sukupuolikysymykset pitänee jatkossakin paikkansa julkisen keskustelun lempiaiheina, ainoastaan tarkastelukulmien monipuolistuessa ja laajentuessa.

Kirjoittajat:

Sara Alhainen, psykologian opiskelija, Jyväskylän yliopisto.

Tanja Väisänen, kulttuuriympäristön tutkimuksen maisteriohjelman opiskelija, nykykulttuurin tutkimuksen opintosuunta, Jyväskylän yliopisto.

Suomalaisuuden sukupuoli Antroblogi-postaus: https://antroblogi.fi/2016/06/suomalaisuuden-sukupuoli/

Kuvalähteet: https://www.brandingmag.com/2013/11/08/swedish-theaters-fight-for-gender-equality/ ja www.pixabay.com