Mistä nakit tulevat? (Helena H. ja Maija S., Helin ryhmä)

Luimme Elina Lappalaisen (s. 1984) "Syötäväksi kasvatettut" -blogia. Lappalainen on palkittu toimittaja ja tietokirjailija, joka on opiskellut Jyväskylän yliopistossa journalistiikkaa. Lappalainen kirjoittaa blogissaan eläinten oikeuksien puolesta ja ottaa kantaa esimerkiksi tuotantoeläinten elinolosuhteisiin. Hän kiinnostui eläinten hyvinvoinnista kirjoittaessaan maatalousaiheista juttusarjaa Helsingin Sanomiin, ja on myös kirjoittanut aiheesta kirjan nimeltä “Nakki lautasella – Mistä ruoka tulee?”.

Luimme blogista artikkelin ”Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?”, jossa Lappalainen käsittelee ristiriitaa, joka liittyy eläintuotantoon ja siitä lapsille kertomiseen. Lappalaisen mielestä jutun otsikko paljastaa meistä ja eläintuotannosta jotain oleellista: aikuisetkin tunnustavat, että eläintuotanto on jotain niin kamalaa ja arveluttavaa, ettei koko totuutta voi kertoa lapselle järkyttämättä häntä.

Myös meitä mietityttää tämä ristiriita ja erityisesti se, miten lihansyönti nykymuodossaan on pitkälti vain opittu tapa. Vanhemmat opettavat lapsilleen lihansyönnin, opettamatta kuitenkaan mitä kaikkea lihansyönti pitää sisällään ja minkälaisia seurauksia sillä voi olla. Toisin sanoen lapsille ei kerrota asioista, joiden sisäistäminen saattaisi vaikuttaa suuresti lapsen ruokailu- ja jopa kulutustottumuksiin vanhemmalla iällä.

Lappalaisen mukaan ristiriitaa pahentaa kaupungeissa asuvien perheiden vanhempien etääntyminen eläintuotannosta. Kun eläintuotannon todellisuus on kaukana perheen arjesta, lapsella saattaa kestää kauan, ennen kuin hän ymmärtää esimerkiksi lihan alkuperän: sen että se on peräisin eläimestä. Lappalainen mainitsee tilannetta pahentavan myös se, että lapsille tutuissa saduissa eläimet inhimillistetään ja ne esitetään söpöinä eläinvauvoina. Mikään ei siis valmista lasta kohtaamaan eläintuotannon todellisuutta.

Lappalaisen vastaus otsikon kysymykseen, "Uskaltaako lapselle kertoa, mistä nakit tulevat?", on: kyllä, lapselle voi ja pitää kertoa. Toisaalta kaikkea ei voi kertoa, sillä Suomen laissa ja eläintuotannossa hyväksytään tiettyä asioita, jotka ovat liian kamalia lapsille kerrottavaksi. Hänen mukaansa lapsille ei kuitenkaan saa valehdella, eikä heitä saa liiaksi vieroksuttaa eläintuotannon arjesta.

Mielestämme vanhemmat eivät ole ainoita syyllisiä tämän ristiriidan syntymiseen. Usein he ovat itsekin tietämättömiä lihansyönnin seurauksista, eivätkä siksi edes koe tarvetta ottaa asioista selvää. Tietämättömyys ei tietenkään ole hyväksyttävää, mutta siitä ei voida syyttää yksinomaa vanhempia.

Olisi tärkeää tuoda eläintuotannon tila kaikkien tietoisuuteen. Silloin voitaisiin paremmin saada aikaan muutoksia, joiden avulla eläintuotantoa voitaisiin kehittää sellaiseen suuntaan, että se ei herättäisi kauhistusta aikuisissa, lapsista puhumattakaan.

”Jos muutamme tapaamme katsoa asioita, asiat muuttuvat.”  

- Nobelisti Max Planck