1960-luvulla psykoanalyysin ja behaviorismin rinnalle nousi humanistinen psykologia. Viime vuosikymmeninä niin mielen- kuin fyysisen terveyden positiiviset teoriat ja mallit ovat herättäneet lisääntyvää kiinnostusta paitsi tutkijoiden myös maallikkojen keskuudessa. Positiivisen psykologian käsite on yhdistetty Abraham Maslow’hun, mutta sen varsinainen synty 1990-luvulle, jolloin Martin Seligman laati positiivisen psykologian ohjelman (lähde). Positiiviselle psykologialle on keskeistä esimerkiksi omien positiivisten tunteiden ja luonteenpiirteiden tunnistaminen ja kehittäminen monien erilaisten tekniikoiden avulla (lähde) .
Vaikka positiivinen psykologia onkin saavuttanut nykypäivänä suosiota, mielikuva siitä on sanalla sanoen epämääräinen. Mistä johtuu, että asiaan vihkiytymättömälle nousevat ensimmäisenä mieleen itsehoito-oppaat sekä pakko-optimismi? Onko positiivisessa psykologiassa minkäänlaista taustateoriaa, johon voisi nojautua?
Kysymyksiin vastauksia etsiessämme ensimmäinen ajatus oli hakeutua kyseistä koulukuntaa edustavalle sivustolle. Googletuksen seurauksena tie vei kuitenkin Suomen Viktor Frankl Instituutin blogiin, joka tarjoaa kriittistä näkökulmaa aiheeseen. Blogin kirjoittaja on logoterapeutti, filosofian tohtori sekä Suomen Viktor Frankl Instituutin puheenjohtaja ja koulutusvastaava. Logoterapia on Viktor Frankl’n maailmansotien aikana kehittämää psykologiaa ja filosofiaa, joka keskittyy ihmisen tarkoitusten löytämiseen. Logoterapiaa pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana Sigmund Freudin psykoanalyysin ja Alfred Adlerin individuaalipsykologian rinnalla. Logoterapiaa voidaan soveltaa erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, muun muassa vanhustyössä, elämän tarkoituksen pohdinnoissa sekä ammatillisen kehittymisen prosesseissa (lähde). Blogin tavoitteena on välittää tietoa logoterapiasta, joka sovellusmahdollisuuksistaan ja laajasta empiirisestä tutkimuksestaan huolimatta ei kirjoittajan mukaan ole saanut ansaitsemaansa jalansijaa.
Erityisen jännittäväksi blogin tekee nimenomaan sen toistuva hyökkäys positiivista psykologiaa kohtaan. Postauksissa “Mihin positiivinen psykologia perustuu (osat 1& 2)”, hän esittää Martin Seligmanin oppeineen syyllistyneen jollei suoranaiseen Viktor Frankl’n teorian plagiointiin, niin ainakin raskaasti tämän ajatusten lainaamiseen. Lisäksi kirjoittajaa kismittää muun muassa Seligmanin väite logoterapian sijoittumisesta positiivisen psykologian osaksi, kun logoterapia on kuitenkin kehitetty ennen positiivista psykologiaa. Blogin kirjoittaja ei tunnu myöskään arvostavan positiivisen psykologian saralla tehtävää tutkimusta eikä pidä sen käyttämiä käsitteitä tarpeeksi hyvin määriteltyinä. Totta on, että positiivisesta psykologiasta tietoa etsiessä on ainakin toistaiseksi vaikea löytää tutkimuksia, joiden perusteella voisi tehdä luotettavia päätelmiä sen tuloksellisuudesta: esimerkiksi masennuksen hoidossa sen vaikuttavuutta on tutkittu pienillä otoksilla, ilman vertailuryhmiä tai pitkäaikaisseurantaa ja jopa ilman psykiatrista diagnoosia. (lähde).
Viktor Frankl -blogin kirjoittajan tyyli on hyvin suorasukainen, jopa hyökkäävä. Hän käyttää paljon vahvoja ilmauksia, kuten “en voi sietää”. Kirjoittaja taitaa argumentoinnin hyvin: Hän kertoo paljon faktoja useista lähteistä ja viittaa asiantuntijoihin, vetoaa arvoihin ja tekee nasevia yleistyksiä esimerkiksi amerikkalaisten tavasta sivuuttaa muualla maailmassa tehty tutkimus. Kirjoittaja suhtautuu ironisesti positiiviseen psykologiaan ja antaa sen todellakin näkyä tekstissään. Erityisen mieleenpainuva on tilanne, jossa kirjoittaja kuvaa puhelua Seligmanin kanssa. Seligmanin vastaukset hiillostaviin kysymyksiin positiivisen psykologian pätevyydestä eivät blogitekstin valossa vaikuta asiantuntevilta, ja Seligman näyttää menettävän kasvonsa. Tarina ei kuitenkaan kerro, onko Seligman päässyt puolustautumaan vai onko kirjoittaja vain jäänyt märehtimään asiaa itsekseen.
Blogin uskottavuutta vähentää se, ettei kirjoittajan nimi ole missään näkyvillä. Eikö hyviin tapoihin myös internetissä kuulu se, että asiat esitetään omalla nimellä? Kiinnostavaa on myös, ettei lukijan ole mahdollista nähdä millaisia kommentteja blogiin on jätetty. Vaikka palautteen jättäminen blogiin on mahdollista, vuorovaikutus kirjoittajan sekä lukijoiden välillä jää olemattomaksi. Kirjoittaja viittaa tekstissään lukijapalautteeseen, mutta tämän arvioiminen on mahdotonta. Toisaalta blogin luotettavuutta lisäävät viittaukset laajoihin empiirisiin tutkimuksiin sekä se, että Suomen Viktor Frankl Instituutin sivut on linkitettynä myös Suomen logoterapiayhdistyksen sivuilla.
Blogin kirjoittajalle tuntuu olevan hengen asia nostaa logoterapia jalustalle. Kirjoittaja varoittaa positiivisen psykologian harjoittajia syyllistymästä eklektismiin, eli esimerkiksi eri teorioiden yhdistelyyn omien mieltymysten mukaan. Eklektismi on kirjoittajan mukaan ongelmallista, koska sen myötä helposti unohdetaan ajatusten alkuperä, ja näin oma identiteetti tietyn suuntauksen edustajana hämärtyy. Hänen mielestään ei ole oikein kuvata itseään jonkin koulukunnan edustajana, jos todellisuudessa vain yhdistelee eri suuntausten oppeja ja käsitteitä. Käytännössä eklektismiä kuitenkin esiintyy terapiatyössä - kokemuksensa karttuessa terapeutit käyttävät vapaammin erilaisia menetelmiä, ja tällaisen joustavuuden on myös osoitettu olevan hyödyllistä asiakkaan kannalta. Toki tieteen hyvien käytänteiden mukaisesti kunnia pitää aina antaa sille kenelle se kuuluu, mutta jos kaikkien yhteisenä tavoitteena on kohentaa ihmisten hyvinvointia, onko silloin väliä koulukunnalla? Kuulostaa lähinnä siltä, että tällöin kyseessä on oma ylpeys. Olennaisempaa taitaa kuitenkin olla hyvinvoinnin saavuttaminen kuin se, onko sen taustalla Viktor Frankl, Martin Seligman vai Maija Meikäläinen - kenenkään ajatuksia väheksymättä.
Viktor Frankl -blogin provosoiva kirjoitustyyli ja hyvä argumentointi tekevät teksteistä mukaansatempaavia, ja ne herättävät lukijassa kiinnostusta. Liian vihamielinen ja ylpeä asenne voivat kuitenkin antaa kiihkomielisen kuvan, ja siten vähentää blogin asiallisuutta lähteistä ja asiantuntijuudesta huolimatta. Positiivinen psykologia ja logoterapia tähtäävät samoihin tuloksiin, mutta ilmeisesti eri reittejä. Molemmille on varmasti paikkansa, joskaan positiivinen psykologia ei tämän blogin valossa vaikuta yhtä perustellulta kuin logoterapia. Noviisina on vielä vaikea ottaa kantaa tähän kilpailuasetelmaan, mutta seuraamme keskustelua mielenkiinnolla!
Lähetimme erään positiivista psykologiaa edustavalle blogille linkin Viktor Frankl -blogiin ja kysyimme, miten he vastaisivat blogissa esitettyihin väitteisiin. Vastausta emme ole vielä saaneet, mutta kysymys löytyy täältä: http://www.positiivinenpsykologia.fi/index.php/2013/04/01/ppintro/.
Positiivisesta psykologiasta ollaan kyllä montaa mieltä omienkin havaintojen pohjalta! Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että liika vihamielisyys ja kommenttien piilottaminen tai vapaan keskustelun ja kritiikin estäminen vie pois väittämien uskottavuutta. En toisaalta ole sen kummemmin tutustunut logopediaan, joten omaa kommenttia en väittämien oikeellisuudesta tai väärydestä voi esittää.
VastaaPoistaMielenkiintoinen teksti kuitenkin ja innolla jään odottamaan vastausta lopun kysymykseen!
Julia S. (Marjaanan ryhmä)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPostauksenne oli erittäin mielenkiintoinen. En ole aikaisemmin kunnolla tiennyt, mitä positiivinen psykologia ja logoterapia tarkoittavat. Tekstinne perusteella sain kuvan molemmista. Pidin erityisesti siitä, kuinka analysoitte blogia ja sen kirjoittajaa. Huomaa, että olette perehtyneet asiaan!
VastaaPoistaElla S. (Marjaanan ryhmä)
Tekstinne on montaa näkökulmaa hyödyntävä. Pidin siitä, miten analysoitte blogin tekstiä myös kirjoitusasultaan ja teitte omia havaintojanne sanojen käytöstä. Aihekin on kiinnostava, vaikak siitä ei tosiaan paljoa tietoa vielä ole ehtinyt syntyäkään (pos. psykologia). Olisi ollut mielenkiintoista pohdiskella suoraan näiden kahden suuntauksen yhteyksiä ja eroavaisuuksia teorian tasolla, mutta tämän tekstin myötä on helppo myös itse lähteä asiaa selvittämään. Selkeä teksti!
VastaaPoistaKatja M.