Fysikalistista psykoterapiaa (Iida Honkavaara ja Essi Alaluusua)

Rajankäyntiä-blogissaan fyysikko ja tutkija Teppo Mattsson käsittelee eri tieteenalojen ajankohtaisia aiheita omasta luonnontieteellisestä näkökulmastaan. Hänen tavoitteenaan on esitellä omia näkemyksiään ja herättää keskustelua.

Mattsson on hyvä ja nokkela kirjoittaja, jonka teksti on mukaansatempaavaa ja miellyttävälukuista. Mattsson käyttää erilaisia tyylillisiä tehokeinoja, kuten listoja ja vuoropuheluita: esimerkiksi reduktionismin ja holismin eroja havainnollistaakseen Mattsson kirjoittaa höyrypäisen filosofi-isän ja rationaalisen fyysikko-äidin kuvitteellisen väittelyn. Värikäs kieli tekee tekstistä helppolukuisempaa ja kevyempää kuin tieteelliseltä tekstiltä voisi odottaa.

Useat blogitekstit sivuavat ihmisläheisiä tieteenaloja, kuten psykologiaa, filosofiaa ja uskontoa. Niitä käsitellään kuitenkin kirjoittajan taustan mukaisesti luonnontieteellisin keinoin; esimerkiksi psykologiaa käsittelevissä teksteissä kirjoittaja keskittyy konkreettisesti aivoihin ja niissä tapahtuviin muutoksiin. Täysin luonnontieteellinen näkökulma on usein melko pelkistävä, mikä provosoi ihmisiä keskusteluun.

Tekstissään Mikä psykoterapiassa auttaa? (3.5.2014) Mattsson käsittelee näkemyksiään psykoterapian vaikutusmekanismeista. Hänen mukaansa terapian hoitava vaikutus perustuu siihen, että tunteiden kielentäminen kehittää aivojen tasapainotilaa. Mattsson perustelee väitteensä yleensä aivotoimintojen kautta: “Mielenterveys perustuu aivojen hermoverkkojen yhteistoimintaan, jonka tasapainon häiriöt puolestaan ilmenevät psyykkisenä oireiluna. Oireet voivat aiheutua yksilö- ja häiriökohtaisesti esimerkiksi aivopuoliskojen tai aivokuoren ja sen alaisten rakenteiden välisestä rakenteellisesta tai toiminnallisesta epätasapainosta.” Mattsonin perusteluja voi pitää melko pelkistävinä. Mielenterveyden häiriöissä ovat usein osallisina esimerkiksi ns. epäadaptiiviset skeemat. Ovatko tällaiset ajatusrakennelmat täysin palautettavissa aivojen rakenteelliseen tai toiminnalliseen epätasapainoon?

Mattsson ottaa huomioon kuitenkin myös sen, ettei psykoterapian tarkoitus ole selvittää luonnontieteellisen tarkasti aivojen toimintaa vaan auttaa ihmistä tarjoamalla tilaa purkaa näitä ajatusrakennelmia ja kirjoittaa niitä mielessään uudelleen. Mattsson nostaa esille sen, että psykoterapia auttaa ihmistä luomaan tervettä tarinamuotoista identiteettiä, joka eheyttää minäkokemusta ja edistää hyvinvointia huolimatta siitä, etteivät itselle kerrotut tarinat aina vastaa täysin todellisuutta. Mattsson yhdistää tämän aivoissa tapahtuvaan rekonsolidaatioon. Kun ihminen muistelee asioita, aivojen hermoverkon osa, jossa muisto sijaitsee, aktivoituu uudelleen ja on altis muutoksille: “Terapiaympäristössä traumaattisten kokemusten herättämät vaikeat tunteet on mahdollista kohdata turvallisesti, jolloin kielteinen tunnemuisti voi heiketä ja muistot korvautua uusilla, myönteisemmillä kokemuksilla. Omahistoria kirjoitetaan uusiksi.” Terapeutin ja asiakkaan välinen suhdekin näyttäisi olevan merkityksellinen uuden, adaptiivisemman muistijäljen kiinnittymiselle.

Terapian mahdollista tehottomuutta Mattsson perustelee sairaus- ja stressinäkökulmasta käsin. Hänen mukaansa terapia voi aiheuttaa niin suuren stressireaktion, että se on elimistölle liikaa eikä näin ollen terapiasta ole hyötyä. Toiseksi mahdolliseksi terapian tehottomuutta aiheuttavaksi tekijäksi Mattsson on myös esittänyt asiakkaan aleksitymiaa, tunteiden sanallisen ilmaisun erityisvaikeutta. Psykologiassa vallalla olevan käsityksen mukaan kuitenkin terapeuttisen allianssin, eli terapeutin ja asiakkaan välisen yhteistyösuhteen, merkitys on keskeinen terapian hoitotuloksen kannalta.

Kaiken kaikkiaan Mattssonilla on kiinnostavia käsityksiä ja näkemyksiä, mutta hän saattaa sortua mustavalkoisuuteen nojatessaan pelkästään täysin luonnontieteelliseen ajatteluun. Näin jyrkät väitteet olisivatkin ehkä kaivanneet tuekseen tutkimustuloksia ja lähteitä muualtakin kuin Wikipediasta. Toisaalta Mattsonin tarkoituksena ei ehkä olekaan kertoa täydellistä totuutta, vaan ennemminkin herättää ajatuksia ja keskustelua. Kirjoituksen lopussa hän kysyykin lukijoiltaan heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan terapian vaikuttavuudesta.