Luuletko olevasi ennakkoluuloton? Mietipä uudelleen (Sanna ja Maiju)

Useimmat meistä ajattelevat olevansa hyvin ennakkoluulottomia. No, useimmat meistä ovat myös väärässä. Tutustuimme Peruskoulupesula-nimiseen blogiin, joka käsittelee yleisesti koulua ja koulutusta sekä niihin liittyviä arvoja ja asenteita. Blogi nostaa esiin ajankohtaisia teemoja ja koulujärjestelmän epäkohtia kommentoiden niitä kriittisesti sekä herättäen keskustelua. Postauksia kirjoittavat Alppilan koulun opinto-ohjaaja Antti Värtö sekä Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Laura Tuohilampi.

Kiinnostuksemme herätti Värtön tiedostamatonta rasismia käsittelevä teksti ’’En ole rasisti, minä vain syrjin ihmisiä heidän syntyperänsä mukaan’’. Postauksessaan Värtö tuo muun muassa esiin hollantilaisissa kouluissa käytössä olevat, oppilaiden valikoitumiseen vaikuttavat tasokokeet. Kokeiden yhteydessä tehdystä tutkimuksesta käy ilmi, että opettajat suosittelivat ulkomaalaistaustaisille oppilaille ammatillista koulutusta teoreettista useammin siitä huolimatta, että he pärjäsivät tasokokeissa yhtä hyvin kantahollantilaislasten kanssa. Kantahollantilaislapsille opettajat suosittelivat useimmiten teoreettista koulutusta.

 Värtö uskoo tämän johtuvan siitä, että opettajat tiedostamattaan pitävät kantahollantilaisia lapsia kypsempinä ja näkevät ulkomaalaistaustaisten lasten kielitaidon riittämättömänä teoreettisiin opintoihin. Esimerkki havainnollistaa hyvin sitä, miten ihmisillä on ennakkoluuloja ja -asenteita muita ihmisiä kohtaan, vaikka he eivät itse tiedostaisi niitä. Värtö käyttää tässä yhteydessä käsitettä tiedostamaton syrjintä.

Postaus herättää lukijan pohtimaan omia asenteitaan – Värtön mukaan kun useimmat ihmiset eivät pidä itseään rasisteina. Kun asiaa ajattelee tarkemmin, huomaa helposti suhtautuvansa erilaisiin ihmisiin eri tavalla. Esimerkiksi ikääntyneistä ihmisistä ajatellaan usein, että heille olisi kohteliasta antaa istumapaikka julkisissa kulkuneuvoissa. Vanhus itse voi tosin kokea tämän loukkaavana ja leimaavana eikä syyttä; onhan tässä tilanteessa kohteliaan käyttäytymisen taustalla yleistys siitä, että ikääntyneet ovat jossain määrin vaivalloisempia. Lisäksi lääkärissä asioidessa ulkomaalaistaustaisen lääkärin puutteellinen suomen kielen taito saattaa saada kyseenalaistamaan tämän ammattitaidon siitäkin huolimatta, että itse kokee olevansa ennakkoluuloton.

Värtö esittelee myös opinto-ohjaajien koulutuksessa esiintyneen monikulttuurisen ohjauksen teorian, jonka perusteella omat ennakkoluulot täytyy tiedostaa, jotta niistä on mahdollista päästä eroon. Kirjoittajan sanoja mukaillen kaikilla on ennakkoluuloja ja mitä kovemmin niitä kieltää, sitä enemmän ne vaikuttavat negatiivisesti. Värtö puhuu ennakkoluulojen ja oman käyttäytymisen tunnistamisesta erityisesti koulumaailmassa opettajien keskuudessa, mutta käytäntöä olisi hyvä soveltaa myös koulun ulkopuolella. 

Värtö kehottaa lukijaa rauhassa luettelemaan mielessään erilaisia ihmisryhmiä somaleista virolaisiin ja lihavista teineihin. Jos jonkin ryhmän kohdalla uskoo olevansa täysin ennakkoluuloton, on Värtön mukaan epärehellinen itselleen. Hän taitaa olla oikeassa. Omien ennakkoluulojen tunnistaminen on pelottavaa, mutta samalla vapauttavaa. Niiden tiedostamista voi onneksi harjoitella ja näin muokata omaa ajatteluaan suvaitsevammaksi. Kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja on hyvä ottaa huomioon, että niitä voi herätä hyvinkin läheltä – myös minusta ja sinusta.