Psykologinen korrektius - aina välttämätöntä? (Jenni ja Oona)

Psykologiliiton sivuilta löytyvässä Psyko –blogissa psykologian lisensiaatti Vesa Nevalainen esittelee psykologian ajankohtaisia ilmiöitä ja haastaa lukijoita keskustelemaan.  Blogi on virallisesta julkaisupaikastaan huolimatta suunnattu kaikille psykologiasta kiinnostuneille, vaikka jotkin kertomukset avautuvat varmasti syvällisemmin alan ihmisille. Kirjoittajan tyyli on vaikeistakin aiheista huolimatta humoristinen ja paikoin hyvinkin provosoiva, eikä jätä ketään kylmäksi. Ajankohtaisten aiheiden kirjo on blogissa laaja, aina sosiaalisen median psykologiasta sarkasmiin.

Blogitekstissään ”Psykologisesti korrekti” Nevalainen tutkailee, mitä on psykologinen korrektius ja miten se ilmenee psykologian alalla. Kuten Nevalainenkin asiaa kirjoituksessaan pohjustaa, psykologian alalla on oletusarvoista olla äärimmäisen ymmärtäväinen aivan kaikkia ja kaikkea kohtaan. Psykologiselle korrektiudelle on myös tyypillistä pyrkiä sanomaan asiat todellisuutta kauniimmin. Nevalainen ei kuitenkaan epäröi tuoda julki omaa näkemystään asiasta, ja kertookin suoraan, ettei itse esimerkiksi ymmärrä miten ihmisestä tulee alkoholisti. Nevalaisen mukaan psykologeillakin saa siis olla omat sokeat pisteensä eikä aivan kaikkea tarvitse ymmärtää ja hyväksyä.

Psykologian opiskelijoina voimme yhtyä Nevalaisen tapaan ajatella psykologisesta korrektiudesta, sillä vaikka psykologien kuuluu tukea ja ymmärtää ihmisiä, menee heilläkin raja jossain. Tuntuu hullulta, että pitäisi esimerkiksi ymmärtää lapsen hyväksikäyttäjää. On kuitenkin huvittavaa huomata, miten psykologinen korrektius alkaa jo opiskelujen alussa juurtua osaksi omaa ajattelua. Sitä suuremmalla syyllä on melkein rohkeaa psykologian ammattilaiselta todeta, ettei ymmärrä jotain ihmisessä! On hienoa, miten hän avoimesti omista kokemuksistaan kertomalla inhimillistää psykologit.

Psykologinen korrektius on kuitenkin tärkeä osa alaa ja myös Nevalainen korostaa tekstissään, että psykologiatiede on tarvinnut korrektia kielenkäyttöä. Hän muistaa myös mainita, että ihmisiä täytyy ihan oikeasti kunnioittaa ja arvostaa, minkä mekin voimme täysin allekirjoittaa.  Koko blogitekstin hienous tiivistyy eräässä lukijan kommentissa: '' Asiaa, Vesa! Selkeäsanaisuus ja suoruus (tietyissä rajoissa) ei kumoa ammatillisuutta vaan vahvistaa sitä.''

Nevalainen käsittelee psykologista korrektiutta ajatuksia herättävällä ja rempseällä tavallaan kirjoittaa. Psykologinen korrektius ei aina vain oikein toimi ja psykologilla on Nevalaisen mielestä eettinen velvollisuus sanoa suoraan, että jotkut asiat vain yksinkertaisesti ovat väärin.  Nevalaista lainaten, ’’Lapsia ei saa rääkätä. Perkele.’’