maanantai 4. joulukuuta 2017

Lempeä ja lämpöä (Annika J. ja Erika L., Marjaanan ryhmä)

Lempeä ja lämpöä



Maaret Kallio on koulutukseltaan sosionomi sekä psyko- ja seksuaaliterapeutti ja hän kirjoittaa Helsingin sanomien alla Lujasti lempeä -blogia. Lisäksi hän on suorittanut useita koulutuksia liittyen muun muassa vuorovaikutukseen, kiintymyssuhteisiin ja parisuhteeseen sekä traumoihin. Hän toimii nykyisin myös itse kouluttajana. Kallion koulutus näkyy selkeästi hänen maailmankatsomuksessaan ja elämänasenteessaan ja tämän myötä myös hänen blogin teksteissä.

Maaret Kallion Lujasti lempeä -blogi tarttuu ajankohtaisiin ja ajatuksia herättäviin aiheisiin. Viime aikoina hän on käsitellyt teksteissään muun muassa täydellisen elämän uuvuttavuutta, hetkeen keskittymistä, rauhoittumisen taitoa sekä traumoista vaikenemisen seurauksia. Hänen pohdinnoissaan näkyy vahvasti hyväksyvä lähestymistapa, joka vetoaa ajankohtaisuuden ohella moneen lukijaan ja päätimmekin tarkastella blogia näistä näkökulmista.

Blogi on kokonaisuudessaan lämminhenkinen ja hyvin lempeään sävyyn kirjoitettu. Tällaisten ”pehmeiden arvojen” korostaminen sopii mielestämme hyvin arjen realististen asioiden käsittelytavaksi, joiksi ovat tässä blogissa usein nousseet ihmisten heikkoudet ja inhimilliset ongelmat. Hän tarkastelee näitä usein sekä positiivisesta että hyväksyvästä näkökulmasta ja tuo niihin jonkinlaista ratkaisua Hänen ratkaisuehdotuksensa liittyvät yleisesti esimerkiksi ajattelutapojen muutoksiin, mikä heijastuu varmasti hänen ratkaisukeskeinen-lähtöisestä psykoterapiakoulutuksestaan.
Mielestämme Kallio kuvasi hyvin yhdessä blogitekstissään sitä, että arki on se osa elämästä, joka on kaikkein ratkaisevinta ja sitä meidän elämä on suurimmaksi osaksi. Tämä ajatusmaailma näkyy blogitekstien taustalla melko selkeästi. On normaalia olla arjen keskellä joskus heikko ja haavoittuvainen, eikä aina tarvitse jaksaa täysillä ja toisaalta jokaisen on hyvä löytää niitä kliseisiä arjen pieniä iloja jaksaakseen.

Blogissa esiintyy lähes jokaisen ihmisen tunne-elämään liittyviä teemoja monipuolisesti. Käsiteltävät asiat ovat sellaisia, jotka herättävät varmasti useassa lukijassa jonkinlaisia tunteita tai ajatuksia. Ne saavat pohtimaan omaa elämää, sille itse asetettuja vaatimuksia ja kriittisyyttä itseään kohtaan. Tällaiset asiat koskevat jossain määrin kaikkia ja ovat siksi helposti samaistuttavissa. Samaistuttavuutta blogiin lisää se, että tekstilajit edustavat melko arkisia artikkeleita, eli niillä ei ole juuri yhteyttä tieteelliseen tekstiin muotonsa vuoksi. Blogin kieli ei ole kovinkaan tieteellistä, vaan helposti luettavaa arkitekstiä. Kallio pohjaa tekstejään jonkun verran myös tutkimuksiin, mutta eniten tekstien pohjana on hänen oma vahva asiantuntijuus ja kokemus. 

Kuvahaun tulos haulle relaxing

Blogin lukijat ammentavat teksteistä varmasti voimavaroja arkeensa ja tekstit saavat lukijat helposti pohtimaan omaa elämää sekä ajatusmaailmaa, mikä näkyy kommentoinnissa. Kommentit koostuvat enimmäkseen lukijoiden omista kokemuksista liittyen kuhunkin aiheeseen. Huomaamme kommenttien perusteella, että tekstit herättävät ajatuksia, tuovat lohtua ja antavat uutta näkökulmaa. Kommentoijat jakavat omia kokemuksiaan ja huomaavat, että eivät ole ongelmiensa kanssa yksin. Kallion aitoa läsnäolon, kuuntelun ja auttamisen taitoa sekä halua kuvaa konkreettisesti se, että hän vastailee lukijoidensa kommentteihin ja elää tavallaan mukana heidän tarinoissaan.

Ajatuksiamme herättää myös Kallion blogin negatiiviseen sävyyn kirjoitetut kommentit. Pohdimme, miksi ihmiset kokevat ärsyttäväksi Kallion hyvin lempeän ja hyväksyvän näkökulman ihmiselämän erilaisiin ongelmiin ja asioihin. Liittyykö se kenties nyky-yhtesikunnan ihanteeseen suorittavasta ja tehokkaasta ihmisestä, jonka ei ole hyväksyttävää näyttää heikkouksiaan tai jaksamattomuuttaan?

Kuvahaun tulos haulle relaxing

Mielenkiintomme herätti yksi Kallion uusimmista teksteistä liittyen stressiin, joka on hyvin ajankohtainen aihe hektisessä ja deadline-täyteisestä elämästämme. ”Stressi on väkevää polttoainetta, jota on käytettävä harkiten” -otsikko (8.11.2017) tiivistää blogitekstin sanoman. Ihmiset ovat nykyisin hyvin tietoisia stressin haittavaikutuksista ja pyrkivät pääsemään siitä eroon. Vinkkejä stressin poistamiseen löytyy niin lehdistä, itsehoito-oppaista kuin sosiaalisesta mediasta ja ajankohtaisohjelmista. Stressillä on kiistämättä haittavaikutuksia sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille, erityisesti sen pitkittyessä ja ihmisen voimavarojen loppuessa. 

Kallio kuitenkin tuo esille sen, että stressin haittavaikutusten painottamisen myötä sen myönteiset ja hyödylliset puolet ovat jääneet piiloon. Stressi nimittäin parhaimmillaan auttaa meitä toimimaan ja toimii positiivisena voimavarana. Sitä ei siis tulisi suoranaisesti pelätä ja vältellä, vaan käyttää ”polttoaineena” taidolla ja ymmärtäen. Tähän liittyy tasapaino arjessa kiireen ja rentoutumisen välillä, jolloin ihmisen voimavarat eivät pääse loppumaan. Me voimme myös itse todeta sen, että stressi on joskus hyvä motivaattori työskentelyn aloittamiseen. Usein koettuamme pientä stressiä tekemisen taustalla, olemme pystyneet suoriutumaan tehokkaasti ja menestyksekkäästi niin pienemmissä kuin suuremmissakin haasteissa. Maaret Kallion muistuttamana pyrimmekin ajattelemaan niin, että ”hyvinvoinnin näkökulmasta ei kannata pyrkiä stressistä eroon, vaan valita sen kohteet tarkoin”.

Lähteet:

https://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005441049.html (luettu 25.11.2017)

https://wordfromthewell.com/2012/07/10/want-to-be-more-productive-put-down-the-coffee-and-relax/ (kuva)


5 kommenttia:

  1. Olen itsekin huomannut, että sopiva määrä stressiä auttaa suoriutumaan tärkeistä tehtävistä ja tapahtumista. Joskus kuitenkin stressitaso nousee pilviin ja alkaa haitata suoriutumista. Raja optimaalisen ja haitallisen stressin välillä on siis melko häilyvä. Siksi mielestäni jokaisen kannattaisi opetella kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja hidastaa tahtia jo ennen uupumista. Nykyisessä hektisessä elämäntyylissä usein juuri rentoutuminen unohdetaan ja sen merkitystä vähätellään.

    Mira T.

    VastaaPoista
  2. Reflektoitte alkuperäistä blogia ja sen sisältöä ja kirjoitustyyliä monipuolisesti. Tuotte myös esiin hyvin omat näkemyksenne ja mielipiteenne aiheisiin ja niistä tehtyihin kommentteihin.

    Teksti on ehkä hieman liian pitkä blogipostaukseksi.

    Jonna L.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoinen teksti! Kuvaatte hyvin blogin sekä sen kirjoittajan taustoja: kenestä on kyse ja millaista tekstiä blogi sisältää. Itsekin olen havainnut kyseisen blogin sisältävän aiheita hyvin arkipäiväisistä, helposti ymmärrettävistä ja kaikkia ihmisiä koskettavista aiheista.
    Stressi koskettaa varmasti jokaista ihmistä ainakin silloin tällöin, joten mielestäni esille tuomanne näkökulma siitä, ettei stressi ole aina pelkästään huono asia, on mielenkiintoinen. Mielestäni arjessa pitäisi muistaa, että on ihan ok tuntea itsensä stressaantuneeksi eikä aina pyrkiä tukahduttamaan sitä.
    Kuten sanoitte, arjen keskellä olisi tärkeää sallia se, että saa tuntea itsensä välillä heikoksi. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että muistaisi iloita myös niistä arjen pienistä asioista, sillä kuten sanoitte, arki lopulta on sitä ratkaisevinta.
    Mielenkiintoisen aiheen lisäksi tekstinne on helppolukuista ja mukaansatempaavaa.

    Sannamari

    VastaaPoista
  4. Kerrotte alkuperäisestä blogista kattavasti ja mielenkiintoisesti. Helppolukuinen kirjoitustyyli sopii sisältöön ja valitsemiinne kuviin. Huomio stressin positiivisesta vaikutuksesta on myös tärkeä, sillä vaikka linja hyödyllisen ja haitallisen stressin välillä onkin välillä veteen piirretty.

    Laura S.

    VastaaPoista
  5. Mira T. kiteytti hyvin sen mitä itsekin ajattelin: "Raja optimaalisen ja haitallisen stressin välillä on melko häilyvä. Siksi mielestäni jokaisen kannattaisi opetella kuuntelemaan omia tuntemuksiaan ja hidastaa tahtia jo ennen uupumista."

    Oman itsen kuuntelu ei ole aina helppoa, mutta siihen olisi hyvä pyrkiä. Jokaisen stressinsietokyky on erilainen, joten omien rajojen tunnistaminen on tärkeää. Ei tarvitse jaksaa kaikkea mitä joku toinen jaksaa.

    Aino J.

    VastaaPoista